Saksa – Espanja 0-1
Ja Espanja, se vei koko potin. Se kaatoi finaalissa vaisusti pelanneen Saksan 1-0. Voittomaalin – todellisen tahto-osuman – teki 33. minuutilla Fernando Torres, joka pelasi upeat kisat, vaikka ei tehnytkään yhtä paljon maaleja kuin finaalin loukkaantumisen vuoksi väliin jättänyt David Villa. Vaihtomiehenä Daniel Güiza teki sen, mitä häneltä odotettiinkin. Maaleja syntyi sopivasti – tänään niitä olisi voinut syntyä lisääkin, mutta tämä riitti.
Siis: Espanjan hyökkäys oli kunnossa.
Nyt Cesc Fàbregas oli Villan poissaollessa suoraan avauksessa. Hän ja koko muu keskikenttä pelasivat loistavasti. Saksa ei saanut tilaa eikä aikaa, syötöt napsahtelivat (“tiki-taka”) kohdalleen ja hyökkäys sai paikkoja. Ennen kaikkea peli oli kaunista.
Siis: Espanjan keskikenttä oli kunnossa.
Kisojen alkuvaiheessa Espanjan puolustus ei ollut varmimmillaan; Venäjä- ja Ruotsi-pelit menivät vähän rimaa hipoen. Mutta alkulohkovaiheen jälkeen joukkue ei päästänyt yhtään maalia. Italian se nollasi. Venäjän se nollasi. Saksan se nollasi. Ohi ei päässyt laidoista eikä keskeltä – topparit Marchena ja Puyol hoitivat homman. Ja maalilla seisoi todellinen muuri, kapteeni Iker Casillas.
Siis: Espanjan puolustus ja maalivahti olivat kunnossa. Espanja ansaitsi mestaruuden.
Saksa pelasi kisoissa ailahtelevasti, mutta voitti aina tärkeät ottelut ja raahautui taas kerran finaaliin asti. Tänä sunnuntaina se ei kuitenkaan saanut melkein ollenkaan paikkoja, joista se olisi voinut edes jossitella. Ei edes loppuhetkillä, jolloin ylhäällä olivat yhtä aikaa Podolski, Gomez ja Kuranyi. Taso ei sittenkään riittänyt.
Tällainen Espanja toivottavasti menestyy myös seuraavissa MM-kisoissa. EM-kisat eivät kuitenkaan yllä niiden tasolle, joten arvokisojen alisuoriutujan maine ei ihan tällä menestyksellä kuittaannu.
Mutta annetaan heidän rauhassa juhlia.
