Suomen Cupin 6. kierros…

…pelattiin tänään, paitsi että TPS:n ottelu oli jo tiistaina. Joukkueita on jäljellä tämän jälkeen enää 16.

Atlantis – TPS 0-3
Jaro – Lahti 2-0
HJK – Inter 1-0
KuPS – KooTeePee 2-1
RoPS – Warkaus JK 0-1
Honka – KPV 3-0
TamU – FC Espoo/2 14-0
Viikingit – City Stars 3-1
JIPPO – Rakuunat 1-1, 5-6 rp
PK-35 – Honka/2 2-3
PS Kemi – Sinimustat 3-1
Gnistan – Lieto 6-0
HIFK – TP-47 1-2
Ilves – VPS 1-6
LoPa – Haka 0-3
TUS – MyPa 0-7

Eli juhannuskierroksella päästiin myös yllätysten makuun. RoPS on kaatanut liigassa kotonaan sekä TamU:n että TPS:n, mutta nyt se hävisi kakkosen savolaisjoukkueelle. Mielenkiintoista myös oli, että sekä Hongan ykkös- että kakkosjoukkue pääsi jatkoon.

Helsingissä HJK kaatoi Interin Jarno Parikan maalilla. Alku oli molemmilta joukkueilta erittäin hermostunutta peliä ja nopealla alustalla pallot karkailivat, mutta ajan myötä HJK alkoi rullata Muurisen mukanaan tuomaa nopeaa lyhytsyöttöpeliä, ja hallinta siirtyi toisella jaksolla selvästi kotijoukkueelle. Interin keskikenttä väläytteli ottelun alussa Dominic Chatton ja laitureiden ollessa näkyvästi esillä, mutta myöhemmin se ei enää saanut voitettua palloja itselleen. Kummallista oli, että Ats Purje vaihdettiin pois jo aikaisessa vaiheessa. HJK vaihtoi hieman itseään loukanneen Tomasz Sajdakin puoliajalla Parikkaan, joka lopulta iski keskityspallosta johtomaalin. Sinivalkoisilla oli vielä lukuisia paikkoja kaunistella lukemia, mutta 1-0 säilyi, ja Interin tasoituspaikat jäivät joihinkin epäonnistuneisiin pystyjuoksuihin.

18.6.

Venäjä – Ruotsi 2-0

Ei ollut Ruotsista ja Zlatanista mihinkään Venäjän ylivoiman edessä. Ensimmäiset puoli tuntia pallo liikkui punapaidoilla nopeasti ja kauniisti mieheltä miehelle, ja tärkeän avausmaalin upotti hienon kuvion päätteeksi Roman Pavljutšenko.

Ensimmäisen jakson lopulla Ruotsi sai painetta ja Henke Larssonin yhden yläriman. Myös tauon jälkeen peli oli tasaisempaa, mutta keltaiset joutuivat ottamaan yhä enemmän riskejä ja vastustaja sai yhä enemmän vastahyökkäyksiä.

Andrei Arshavin oli palannut pelikieltonsa jälkeen kentälle ja hallitsi Venäjän hyökkäystä. 2-0 syntyi jo 50. minuutilla, ja pelin kuvaan nähden ehkä vähän liian aikaisin. Venäjä joutuikin vaikeuksiin, kun kahden maalin johto näytti ikään kuin liian turvalliselta. Ruotsista ei kuitenkaan ollut hyökkäämään vahvasti, ja se ansaitusti jää jatkopelien ulkopuolelle puolustusvoittoisen taktiikkansa uhrina.

Kreikka johti toisessa ottelussa Espanjaa, mutta hävisi lopulta 1-2. C- ja D-lohkojen molemmat puolivälieräkohtaamiset ovat etukäteen erittäin mielenkiintoisia, kun Espanja kohtaa Italian ja Venäjä Hollannin.

Tylsät kisat

Nuijaan on iskenyt kisaväsymys, ja hän kirjoittaa väsyneen provokaation:

Nyt minä haukun EM-kisoja. Mitä muutakaan voisin tehdä kuin haukkua EM-kisoja, olenhan nyt vajaan kahden viikon jälkeen nähnyt koko totuuden? En käsitä miksi näistä kisoista pitäisi innostua, kun Suomi ei ole mukana. Kahden vuoden päästä sitä ollaan Etelä-Afrikassa tähän aikaan, silloin kaikilla on kivaa ainakin Suomen ensimmäisen alkulohko-ottelun avauspotkuun asti, mutta nämä kisat ovat pelkkää viihdettä, johon ajan myötä pahasti turtuu, kun otteluiden lopputuloksilla ei ole lopulta mitään merkitystä. En usko että jatkopelitkään nostattavat mitään aitoa tunnelmaa. Kaupasta pitää käydä ostamassa jotain purtavaa/juotavaa kun ei muuten pysy hereillä. Tässä vaiheessa kaikki joukkueet alkavat olla toistensa näköisiä, ne kaikki pelaavat samalla tavalla ja tehdessään maaleja pelaajat tuulettavat samalla tavalla.

Onneksi huomenna voi mennä katsomaan Suomen Cupia. Siinä pelaa sentään joukkueita, joilla on jotain kosketuspintaa omaan itseen, ja peleilläkin on jotain merkitystä. Eikä tarvitse rajoittua tv:n näkökulmiin, typerään selostajaan, ärsyttäviin lähikuviin ja myöhäistyneisiin hidastuksiin. Otteluista kirjoittaminen tv:stä nähtynä on pitemmän päälle säälittävää.

17.6.

Hollanti – Romania 2-0

Mitähän järkeä oli valita tämä ottelu katsottavakseen? Mutta ehkä oli hyvä havaita, että Romanian paukut eivät riittäneet haastamaan kolmatta peräkkäistä eurooppalaista suurmaata, ja niin se oikeutetusti tippuu jatkosta. Romania oli koko ottelun hämmästyttävän passiivinen ja vailla kummoista intoa. Jos oli epäilyä sopupelistä (Veikkauksen kerroin Romanian voitolle oli kahden pinnassa), tämän esityksen jälkeen näytti, että sopuilija on pikemminkin Romania kuin Hollanti. Ei jostain syystä jatkopaikka kelvannut.

Luonnollisesti B-miehistöllä (kuten Portugali ja Kroatia) peliin lähteneet oranssit pelasivat löysästi, mutta saivat silti aikaan noin viisi kertaa enemmän maalipaikkoja kuin vastustaja. Robbenilla oli aikaisemmin jo huipputilaisuuksia, mutta vasta 54. minuutilla Klaas-Jan Huntelaar tökkäsi jalkansa keskitykseen ja siirsi pallon ohi Lobontin. Tämän jälkeen peli jatkui vielä enemmän Hollannin hallinnassa ja 2-0 syntyi vähän ennen loppua. Oli melkein turhauttavaa katsoa näin yksipuolista näytöstä.

Toisessa ottelussa Italia kaatoi Ranskan (2-0) ja eteni – osittain Hollannin armosta – puolivälieriin Espanjaa vastaan. Siinä onkin Espanjalle sopiva vastustaja tippua. Mahdollista Hollanti – Italia -välierää kelpaa odottaa. Hollanti on kuitenkin nyt suurin suosikki mestariksi, mutta Italia on aina kova.

Kysymyksiä EM-kisoista

Sopuileeko Hollanti Romanian jatkoon?

Olisiko Hiddinkistä kaatamaan Hollannin jo puolivälierissä?

Eikö MM-finalisteja vain kiinnosta?

Onko Saksa todellakin kone?

Pitäisikö meidän sietää selostajien asiantuntemattomuutta?

Kuinka monta kertaa Nuija on jo ehtinyt paljastaa oman asiantuntemattomuutensa?

Ovatko kisat olleet hyvät?

Pitääkö joku muukin Kroatian pelistä?

Pystyykö Saksa nostamaan tasoaan?

Missä vaiheessa Espanjan tie päättyy?

Entä Portugali?

16.6.

Itävalta – Saksa 0-1

Saksa on nyt pelannut pari peliä huonosti – ensin suvereeni tappio Kroatialle ja nyt hikinen voitto Itävallasta Ballackin vaparimaalilla, ja Saksa jatkaa Portugalia vastaan. Maali oli hieno, mutta pelissä ei ollut kauheasti mitään hyvää.

Itävallan surkeus hyökkäyspäässä salli Saksan pelatakin veltosti. Nyt kärkeen oli tuotu Erwin Hoffer, joka on näihin kisoihin aivan liian huono. Eikä Gomez ollut toisessa päässä yhtään parempi.

Puola – Kroatia päättyi sekin 0-1.

15.6.

Turkki – Tshekki 3-2

Ottelua voisi haukkua heikkotasoiseksi, mutta hyvä ja mielenkiintoinen se ainakin oli. Tshekki hallitsi ensimmäistä jaksoa ja vanha sotaratsu Jan Koller sai viimeisteltyä maalinkin komealla puskulla. Turkki sen sijaan näytti aseettomalta vastustajan puolustuslinjan edessä.

Toiselle jaksolle saapui hyökkäävämpi Turkki, ja tilanteita syntyi ihan mukavasti. Harmi vain, että turkkilaispuolustajan lojuessa loukkaantuneena kentän ulkopuolella Jaroslav Plašil liukui vastahyökkäyskeskityksen maaliin. Kahden maalin johto lamautti punaiset hetkeksi, mutta Ardan tarkka laukaus 75. minuutilla palautti uskon jatkopaikkaan. Kuitenkin seuraavat kymmenen minuuttia olivat pelottavan hiljaista aikaa, kunnon painetta ei ollut. Se oli kuitenkin tyyntä myrskyn edellä, sillä pian Petr Čech teki keskityksessä harvinaisen virheen ja Nihat pääsi siirtämään pallon tyhjiin: 2-2. Eikä ottelu edes mennyt rangaispotkukilpailuun, sillä paria minuuttia myöhemmin Nihat otti vastaan syötön lähtiessään juuri puolustuslinjan rajalta ja nosti yläriman kautta Turkin jatkoon. Viime hetkillä toisessa päässä oli vielä tasoitusmahdollisuus, ja maalivahti Volkan hölmöili itselleen punaisen.

Toinen ottelu Sveitsi – Portugali päättyi 2-0. Tästä lohkosta jatkoon siis Portugali ja Turkki. Turkin vastustaja on Kroatia – kuuma ottelu jälleen tiedossa?

Jukolan viesti – suomalaista kulttuurihistoriaa

En tajua mitään suunnistuksesta. En ole koskaan ollut suunnistuskilpailussa. Joskus meillä oli koulussa suunnistusta, ja jotain suunnistuskisaa muistan lapsena katsoneeni televisiosta.

Mutta jotenkin minulla on sellainen tunne, että 60 vuotta täyttänyt Jukolan viesti on jotain todella suurta. Viime yö oli ensimmäinen kerta eläessäni, kun laitoin radion päälle ja kuuntelin hetken aikaa. Se oli jotain uskomattoman hienoa. En tiedä olenko vainoharhainen vai mitä, mutta jotenkin se tunnelma välittyi niin hyvin. En tiedä oliko se se oikea tunnelma, mitä minulle piti välittyä, mutta yhtä kaikki se kuitenkin iski syvälle. Se kuiskailu, tunnollinen väliaikatietojen luettelu, rastin lähellä odottavan radiotoimittajan puheet muurahaisista ja niiden yhteiskunnista, niiden pesistä ja reiteistä…

Delta-niminen joukkue voitti Jukolan viestin. Minulle kilpailun voittajalla ei ole mitään väliä. Oikeastaan aivan sama juttu, kun katson Ranskan ympäriajoa, Tour de Francea. Pyöräily on välillä niin tylsää, että on melkein helpottavaa keskittyä kauniisiin maisemiin ja pyöräilijöiden ohittamien kaupunkien kulttuuriin ja historiaan. Itse urheilusta, voitoista ja menestyksestä tulee sivuseikka jonkun suuremman edellä. Tulee ajatus, että ehkä urheilun viehätys ei olekaan lopputuloksissa ja voitoissa, vaan tosiaan sen päämäärän tavoittelussa, rehdissä ja jalossa kilpailussa. Tämä alkaa nykyään olla jo vieras ajatus, mutta ainakin se on ajatus jonka on mahdollista edelleen yhdistää ihmisiä, jotka pyrkivät kohti samaa päämäärää.

Pimeässä ja sateisessa metsässä, jossa kajastaa vain pieni mutta silti havaittava valo, ei ole samanlaista viehätystä kuin valoisalla Ranskan vuoristoseudulla. Mutta mehän olemmekin Suomessa. Aleksis Kiven, kenties kaikkien aikojen suurimman suomalaisen, romaani Seitsemän veljestä kuvaa sattuvasti (sanan kaikissa merkityksissä) suomalaista ihmistä, hänen sieluaan, yksinäisyyttään, pakoaan luonnon helmaan. Jukolan seitsemän veljestä löytävät lopulta yhteiskunnan – aivan kuten suunnistajat löytävät lopulta pitkän yön jälkeen maalin – mutta kova ja itsepäinen kamppailu siihen vaadittiin. Ja pimeässä metsässä ehdittiin nähdä monenlaista Simeonin saapasnahkatornia.

Kotiinpaluu ei ole samanlaista riemujuhlaa kuin kaksipyöräisten marssi Champs-Élysées’lle. Heikon aamuauringon lämmittäessä miehet ovat hiljaisen väsyneitä, tosin onnellisia, mutta he eivät juurikaan osoita riemuaan. Voitonkin hetkellä suomalainen on nöyrä.

14.6. – lohko D

Ruotsi – Espanja 1-2

Nyt on kerrankin syytä olla länsinaapurille vahingoniloinen. David Villa höynäytti ottelun aivan loppuhetkillä Petter Hanssonin ja iski Espanjalle jatkopaikan. Siinä sitä dramatiikkaa taas oli. Ruotsi pelasi hyvän pelin, teki sen minkä kykeni, mutta tämäkin lopputulos oli ansaittu. Espanja ei vakuuttanut, mutta loi tällä kertaa tarpeeksi maalipaikkoja huippuhyökkääjilleen. Välillä meno kuitenkin oli laiskaa ja päättäväisyys tuntui vastapuolella olevan parempi.

Ruotsilla ei käytännössä maalipaikkoja ollut. Zlatan Ibrahimović teki paikastaan ammattimiehen tarkkuudella maalin, ja 1-1-tilannetta keltapaidat keskittyivät toisella jaksolla puolustamaan. Zlatan nimittäin vaihdettiin pois jo puoliajalla, ja näillä näkymin hänen koko kisansa ovat polvivamman takia vaarassa, mikä tietenkin olisi erittäin paha isku ruotsalaisille:

http://www.aftonbladet.se/sportbladet/fotboll

/fotbollsem2008/gruppd/article2688312.ab

Kreikka – Venäjä 0-1

Toinen naapurimme sen sijaan hoiti urakkansa kunnialla. Zenit-sankari Konstantin Zyrjanov pääsi tuikkaamaan pallon tyhjiin maalivahti Antonios Nikopolidisin harkitsemattoman seikkailun jälkeen. Silloin oli pelattu 33 minuuttia, ja pelissä oli molemmilla joukkueilla jo ehtinyt olla omat painostusjaksonsa.

Jokunen paikka Kreikalla oli vielä toisella jaksolla, mutta jälkeäkään ei ole enää siitä Rehhagelin johtamasta uskomattomasta hurmoksesta, millä Haristeas sai helponnäköisesti palloja pussiin näppärän syöttökuvion (joita Zagorakis ei enää ole järjestelemässä) ja keskityksen jälkeen. Nyt, vuonna 2008, Kreikka on toisen kierroksen jälkeen ainoa joukkue, joka ei ole vielä pystynyt maalintekoon. Eikä se voi enää päästä jatkoon. Ei olisi uskonut, kaikesta huolimatta.

Myös Venäjän viimeistely kaipaa hiomista. Lukuisia hyviä paikkoja vastahyökkäyksistä tuli, mutta 1-0 säilyi. Hyökkäykseen on luvassa helpotusta, kun joukkueen suurin tähti Andrei Arshavin palaa Ruotsia vastaan kentälle pelikieltonsa jälkeen. Mutta kiistää ei voi sitäkään, että Roman Pavljutšenko on loistava hyökkääjä ja Zhirkov ja Biljaletdinov myös todellisia väkkäriä; vaikka käytännössä kaikki joukkueen pelaajat ansaitsevat leipänsä kotimaan sarjassa, näiden miesten tuntemattomuuden ei saa antaa sokaista. Ruotsia vastaan tulee tiukkaa, varsinkin jos Zlatan ei ole kiusaamassa venäläisten ei-niin-vahvaa puolustusta.

- – - – -

D-lohko kahden pelin jälkeen:

Espanja 6 (6-2)
Ruotsi 3 (3-2)
Venäjä 3 (2-4)
Kreikka 0 (0-3)

18.6. ottelut Kreikka – Espanja & Venäjä – Ruotsi.

Espanja on lohkovoittaja ja jatkossa, Kreikka hännänhuippu ja ulkona. Ruotsille riittää paremman maalieronsa vuoksi tasapeli Venäjää vastaan; Venäjä tarvitsee siis jatkopaikkaan voiton.

Vastaan lohkokakkoselle tulee Hollanti.

Selostajat & kisastudio

Tuomas Virkkunen on Suomen paras jalkapalloselostaja, mutta näissä kisoissa Tuomas ei selosta – sen sijaan Niki Juusela, Antti Ennekari ja Jarmo Lehtinen kaikuvat YLE:n eetterissä. Eikä heistä kukaan ole huono selostaja. Lajituntemuksen ja kokemuksen tietyt puutteet huomaa helposti, mutta hyvää näissä selostajissa on se, että he eivät loppujen lopuksi juurikaan ärsytä. Juusela heittää noloja puujalkavitsejään, Ennekari ei osaa ääntää pelaajien nimiä ja Lehtisen ääni on koko ajan murtumisen partaalla (melkein koko viikko on mennytkin kipeänä huilivuorossa!) – parempaa toki voisi vaatia ja parempaa Suomesta löytyisi, mutta hyvin ovat selostajat urakastaan tähän mennessä selviytyneet. En ota itse kantaa keiden tulisi olla kisoissa, paitsi Virkkusen tietenkin.

Tapio Suominen on loistava studioisäntä, parempaa ei varmaan mistään löydy. Vieraatkin ovat hyviä, joskus tosin vähän rajoittuneita ja asenteellisia. Hauskaa on ollut muuten kisalähetyksiä katsella.

13.6. – lohko C

Italia – Romania 1-1

Italian puolustus ei saanut rivejään kuntoon tähänkään otteluun, eikä Del Pieron avauspaikka tuonut hyökkäyspäähän ratkaisevasti uutta. Maalipaikkoja oli, mutta joku ne aina onnistui tuhlaamaan, eikä Toni tunnu maajoukkueessa koskaan olevan parhaimmillaan.

Alussa Romania kyttäsi Ranska-ottelun tapaan, mutta ottelun edetessä se alkoi aktiivisuudellaan myös saada vaarallisia paikkoja. Lievässä Italian hallinnassa mentiin toiselle jaksolle asti, kunnes Azzurrin oikea pakki Zambrotta puskee taaksepäin maalivahdille, mutta väliin pääsee jo pitkään Italiassa pelannut Adrian Mutu, joka iskee melkoisen shokkimaalin.

Ja kuitenkin heti seuraavasta kulmapotkusta Italia onnistuu tekemään sen, mikä on sille ollut vaikeaa jo reilusti toistasataa minuuttia. Christian Panucci siirtää pallon maalin edestä sisään. Ja peli rauhoittuu taas.

Mutta… 80 minuuttia pelattu, maalintekijät kohtaavat ja Panucci ottaa Mutusta syliotteen rangaistusalueella. Pilkkuhan se on. Mutta tällä kertaa Mutu ei onnistu. Buffon heittäytyy oikeaan suuntaan ja pallo osuu ensin maalivahdin käteen ja sitten jalkaan.

Italian ahdinko jatkuu, eikä sen kohtalo ole enää sen omissa käsissä. Toisin on Romanialla, joka on pelannut älykkäästi ja vakuuttavasti – todella hienoa futista. Kun muistaa, että viimeisessä lohko-ottelussa pelaavat Romania ja Hollanti kohtasivat jo karsinnoissa, ja Romania vei silloin pitemmän korren, ottelusta on tulossa äärimmäisen mielenkiintoinen.

Hollanti – Ranska 4-1

Marco van Bastenia on haukuttu jo pitkään, mutta nyt näiden kahden ottelun jälkeen kärkkäimpienkin kriitikoidenkin on pakko edes vähän nostaa päähinettä ja tuulettaa hilseisiä päitään. Hollannin jatkopaikka on varma, ja se on jo ennättänyt tehdä kahden 2006 MM-finalistin naurunalaiseksi.

Viimeisimmät EM-ottelut ovat kaikki olleet vauhdikkaita ja viihdyttäviä, eikä tämäkään tehnyt poikkeusta. Maalinteon aloitti Dirk Kuyt jo 9. minuutilla. Maalin jälkeen Hollanti ei saanut peliin otetta, Ranska hallitsi, eivätkä oranssipaidat saaneet itse ollenkaan hyökkäyksiä aikaan. Ranskan hyökkääjien nopeus olisi saattanut olla ottelun ratkaisu, mikäli tilanteista olisi ennen 2-0:aa tullut yksikin maali. Mutta ratkaisijaksi kohosi Hollannin hyökkääjien valtava yksilötaito. Van Nistelrooy, van Persie, Robben ja Sneijder rokottivat kovalla prosentilla – 3-1-maalin laukoi Arjen Robben pienestä kulmasta vain minuutti Henryn kavennuksen jälkeen.

Toisin sanoen: Ranska hallitsi ja Hollanti teki maalit. Ranska ei ollut ollenkaan huono, ja valmentaja Domenech voi hyvin pitää osasyynä perjantaita 13. päivää. Joskus pallo ei pompi.

- – - – -

C-lohko ennen kolmansia pelejä:

Hollanti 6 (7-1)
Romania 2 (1-1)
Ranska 1 (1-4)
Italia 1 (1-4)

Viimeiset taistot Hollanti – Romania ja Ranska – Italia. (molemmat näistä nähtiin jo karsinnoissa)

Hollanti on varma jatkaja ja lohkovoittaja. Se voi taktikoida ja antaa Romanian voittaa, jos se ei halua kohdata Ranskaa tai Italiaa välierissä. Romania on voitolla jatkossa, mutta jos Ranska ja Italia pelaavat tasan, myös tasapelillä ja alle kolmen maalin tappiolla. Ranska ja Italia ovat molemmat käytännössä pakkovoiton edessä.