Pekingin olympialaiset lähestyvät, ei ole enää kuin pari viikkoa kisojen alkuun. Lehdistössä valmistautuminen kisoihin on mennyt mukavan negatiivisissa merkeissä, kun viimeisimpänä purjehdusvalinnat ovat nousseet etusivun uutiseksi. Sari Multalanhan monien mielestä pitäisi päästä kisoihin mieluummin kuin jonkun nuoren lupauksen, joka on purjehtijana varmasti huonompi. No, ei minulla tähän ole mitään viisasta sanottavaa, sanonpa vain että purjehduksen olympiakarsintasäännöt olivat alun pitäen typerät, eikä tätä virhettä enää voitu korjata tekemättä vääryyttä jommallekummalle urheilijalle. Nyt vastikään EM-kultaa voittanut Multala jää kisoista pois.
Itse Pekingistä ei tunnu olevan mitään hyvää sanottavaa. Kiinalaiset ovat lehtien perusteella typerää ja ilkeää kansaa ihmisoikeusrikkomuksineen ja ilmansaasteineen, joten kisaturisti saa olla varuillaan ja valmistautua potemaan suurta koti-ikävää. Tai sitten hän lopulta päättää jäädä kotiin ja vaikkei kisoja täydellisesti boikotoisikaan, television puoleiselle seinälle ripustetaan Tiibetin lippu kisakatsomoa värittämään.
Mutta politiikka on tylsää. Ja kaikesta negatiivisuudesta huolimatta Nuija seuraa kisoja ainakin jonkin verran, vaikka vain murto-osa lajeista kiinnostaa henkilökohtaisesti yhtään. Tunnettuahan on myös se, että mikään laji ei kiinnosta, jos suomalaisia ei ole siinä mukana. En tiedä, missä määrin olympialaiset ovat suurta urheilun juhlaa. Ja onko huippu-urheilu yhtään mitään juhlaa missään lajissa nykyään.
