Oikeusmurha?

Valmentaja Hannu Kangas on äskettäin arvostellut keihäänheiton olympiavalintoja. Teemu Wirkkala saalisti itselleen olympiapaikan karnevaalivoittonsa ansiosta, kun vain kaksi paikkaa Pitkämäen jälkeen oli jäljellä, vaikka sekä Tero Järvenpäällä että myös Antti Ruuskasella on kovempi tilastotulos alla. Viimeinen olympiapaikka ratkaistaan suunnitelman mukaan Kalevan kisoissa, mitä Kangas kritisoi. Hänen mielestään Järvenpää olisi jo nyt parempien näyttöjensä takia valittava suoraan kisoihin.

Nyt voi kysyä, miten olisi parasta valita urheilija arvokisoihin – kilpailujen vai tulosten perusteella? Samalla tässä kysymyksessä piilee yksi yleisurheilun viehätyksistä. Klassinen esimerkki kilpailun ja tuloksen erosta on urheilija, joka tekee hyviä tuloksia läpi kesän, mutta sitten arvokisoissa täydellisesti jäätyy – hän voi olla hyvä tulosten perusteella, mutta huono kilpailija. Joskus unohdetaankin keskinäisen kilpailun merkitys yleisurheilussa ja varsinkin tärkeiden kisojen kovassa paineessa.

Yhtä kaikki melkein kaikissa lajeissa kysymys on täysin yhdentekevä, koska Suomella on kussakin lajissa yleensä korkeintaan yksi edes puolittain kansainvälisen tason tekijä. Keihäänheitossa tilanne on toinen; tässä lajissa Suomi on ehdoton suurvalta ja saa ainakin miehissä mukaan aina vähintään kolme heittäjää. Näin ollen Suomi voi käyttäytyä kuten suurvalta (USA) ja tehdä karsinnan niin raa’aksi kuin sielu sietää. Toinen kysymys on sitten, onko tässä mitään järkeä? Onko järkeä luottaa yhteen tai kahteen kilpailuun, joissa sattuman osuus on merkittävä? Ja onko vain kilpailijan omaa syytä, jos hermot pettävät karsinnassa ja kisoihin meneekin “väärä mies”?

Ennalta sovittuja valintaperusteita tulisi varmaankin noudattaa. Järjestelmän järkevyydestä on silti hyvä keskustella.

Kärki tiivistyy

Veikkausliigan 11. kierroksella voitot nappasivat kärkijoukkueista MyPa ja HJK, kuten myös Haka ja TamU. Kärki tiivistyi Interin menettäessä jälleen johtonsa viime hetkillä. Taulukon toisessa päässä näyttää sitäkin lohduttomammalta – KuPS:in seuraava yritys on kuolemanottelu Jaroa vastaan, kun nyt MyPa murskasi sen täysin. Laukaukset 33-3 ja maalit 4-1. KooTeePee puolestaan nöyrtyi Rovaniemellä yhtä selvin lukemin.

Kierroksella tuli paljon maaleja, ja myös viime hetken maaleja. Valkeakoskella FC Lahti piti johtoasemaa itsellään tunnin ajan, mutta kaksi loppuhetkien puskumaalia (Lehtinen, Parviainen) käänsivät ottelun. Berat Sadik on jo vaihtanut Bundesliigaan ja Lahdella alkavat nyt vaikeat ajat – edessä seuraavaksi vaikea Ahvenanmaan-reissu ja kotipeli HJK:ta vastaan.

Tampere United alkaa heräillä. 4-1-voitto Ahvenanmaalta tuli heti, kun Henri Myntti nostettiin jo avauksessa kärkeen. Tätä oli kokeiltu jo cup-ottelussa Viikinkejä vastaan ja hyvin se toimi nytkin. Sinivihreillä on kuitenkin vielä paljon tehtävää, sillä kolme liigavoittoaan joukkue on ottanut juuri niiltä kolmelta joukkueelta, jotka nyt majailevat sarjataulukon viimeisinä.

Maanantain TV-ottelussa VPS ei esittänyt hirveästi mitään Jaron pirteää vastahyökkäyspeliä vastaan, mutta silti parilla yksilösuorituksella se iski kahteen otteeseen ja pisteet jaettiin lukemin 2-2 tässä Pohjanmaan paikalliskamppailussa. Huomionarvoista ei ole se, että ottelu päättyi tasan, vaan että maaleja syntyi näinkin paljon. VPS-puolustusta on kehuttu paljon, eikä syyttä, siitä kertoo pelkästään 10 ottelussa päästetyt 4 maalia, mutta tänään Jarosta etenkin Sebastian Mannström ja Mikko Hyyrynen olivat välillä liian taitavia. Voittoon asti se ei kuitenkaan riittänyt.

Ensi viikonloppuna pelataan mm. todella kiinnostavat HJK – Haka ja Inter – MyPa.

Vuorinen!

Honka – Inter 1-1

Taas Turun Inter johti ottelua aivan loppuhetkille saakka, ja taas vastustaja kuitenkin tuli vielä tasoihin. Tällä kertaa pääosaan nousi muuan Hermanni Vuorinen, joka 85. minuutilla pääsi aivan läheltä tuikkaamaan makoisan räkämaalin yhteen-yhteen. Vähän myöhemmin pallo nostettiin ylös pitkänä ja korkeana ja alueen sisällä sen sai haltuunsa jälleen Vuorinen. Vastaan tuli maalivahti Bantamoi, joka kaatoi hyökkääjän – seurauksena pilkku ja punainen kortti.

Vaihtopelaajan rooliin pudonnut Vuorinen asettui pallon taakse, mutta tuloksetta. Löysä veto vasemmalle jäi kentälle vaihdetun Oskari Forsmanin hyppysiin. “Herkun” itseluottamus ei ole kunnossa. Eikä edelleenkään tappiota turkulaisille.

Ensimmäinen puoliaika näytti, kuinka Inter osaa pelata ja hallita peliä. Sen keskikenttä pelaa hienosti – se osaa hallita palloa, rakentaa hyökkäyksiä, mutta ennen kaikkea se osaa juosta pallon perässä ja rikkoa. Myös puolustus kestää vertailun hyvin. Mutta ajan myötä, kuten viime peleissä on nähty, joukkue väsyy kuluttavan pelitapansa takia, kun jokainen pelaaja juoksee kentällä paljon. Nyt koko toinen puolisko oli valtavaa Hongan painostusta, ja vain ihme pelasti tasoitusmaalin syntymisen ennen kuin se lopulta tapahtui; myös Dominic Chatton poissaolo (pelikielto) avitti kotijoukkueen mahdollisuuksia.

Hongalla riittää taitavia ja nopeita pelaajia, mutta sen puolustus oli koko ajan hieman epävarma ja ensimmäinen maali syntyi, kun pallo annettiin ilmaiseksi Inter-pelaajalle, joka pääsi keskittämään maalinedustalle. Hongan pelissä on paljon todella hyvää, mutta näyttää siltä, että tiukoissa paikoissa joukkue ei ole parhaimmillaan, ja se on aina huono merkki se. Välillä tulee riemastuttavia murskavoittoja, mutta toisaalta välillä aivan turhia pistemenetyksiä.

Mielenkiintoiset formulat

Pistetilanne:

Hamilton 48
Massa 48
Räikkönen 48
Kubica 46

Voiko mennä enää tiukemmaksi? Vielä Kovalainen joukkoon mukaan niin a vot.

Wimbledonissa tapahtuu

Roger Federer – Marat Safin 6-3, 7-6, 6-4 (välierä)

Näinkin pitkälle vaihteeksi edenneellä Marat Safinilla, tuolla tuittupäisellä tataarilla, ei lopulta ollut välierässään saumaa. Federer mursi ottelussa tarvittavat kaksi kertaa ja voitti suoraan kolmessa erässä. Toisen erän tie-breakissa Safin oli suorastaan luokaton tehden monta helppoa virhettä. Käkikellon tarkkuudella Federer venyi aina tiukassa paikassa huippusuoritukseen, eikä itse menettänyt omaa syöttöänsä kertaakaan. Näin finaalista tullee jälleen yksi Federer-Nadal -kohtaaminen, kunhan toinen välierä saadaan pois alta.

Suomen Henri Kontinen selvisi poikien kaksinpelissä finaaliin asti. Nelinpelimenestystä on jo ehtinyt tullakin. Finaalissa on vastassa Kontisen bulgarialainen nelinpelikaveri. Onkohan tästä tulossa jotain suurempaa?

Honka voitti ja hävisi

Palloliiton toilailuille ei voi kuin nauraa. Tämän kierroksen arvonnassa ei noudatettu sääntöjä – oikea sääntö olisi ollut, että kun saman joukkueen ykkös- ja kakkosjoukkueet ovat mukana, ne tässä vaiheessa laitetaan suoraan pelaamaan toisiaan vastaan. Onneksi Hongat kuitenkin arvottiin vastakkain – vahingossa! Ja sitäkin voi ihmetellä, miksi cuppia pelattiin nyt keskiviikkona, kun suuri osa pelaavista joukkueista oli pelannut edellisen ottelunsa kahta päivää aikaisemmin maanantaina. Luulisi, että vähintään kolmen päivän väli olisi joukkueille suotu.

Tuloksia:

Honka – Honka/2 4-0
Gnistan – VPS 0-1
TamU – Viikingit 3-0
Warkaus JK – Rakuunat 5-0
TP-47 – Jaro 3-2 ja
MyPa – PS Kemi 6-2

Päivän yllätys nähtiin Torniossa. Muut ottelut olivat enemmän tai vähemmän selviä.

TPS – Haka ja KuPS – HJK pelataan viikon päästä 9.7.

Tuomari ja Oravainen

TPS – HJK 1-3

Yleisö tuli katsomaan tulikivenkatkuista jännitysnäytelmää ja sellaisen se myös sai. Kaikki pisteet vietiin ottelun jälkeen Helsinkiin, kuten näiden joukkueiden välillä monta vuotta on ollut tapana (viimeisin TPS-voitto on vuodelta 2003). Ottelut ratkeavat usein pieniin asioihin, ja tasaväkisten joukkueiden pelatessa onnella on suuri merkitys.

Tänään onnetar oli helsinkiläisten puolella. Ensimmäinen puoliaika tosin päättyi HJK:n kannalta epäoikeutetusti tasan – HJK oli hallinnut peliä, Juho Mäkelä tempaissut maalinkin (kauden kuudennensa liigassa), mutta Aristides Pertotin tasoituspusku tuli juuri ennen taukovihellystä. Sinivalkoisten tehokas prässi toimi ja TPS-topparien, Kikon ja Ville Lehtosen, reviiriä pommitettiin pystypalloilla.

Toinen jakso toi mukanaan piristyneen Palloseuran. Kasper Hämäläinen oli loukkaantuneena vaihdettu Armand Oneen, ja hänen kanssaan Mikko Paatelainen ja Mika Ääritalo juoksivat usein kankeista Klubi-pakeista vähintäänkin puolittain ohi. Mutta Ääritalosta minun pitääkin puhua enemmän. Mies oli saanut ensimmäisellä jaksolla keltaisen kortin annettuaan vaparin liian aikaisin (siitä tilanteesta syntyi muuten maali, joka tietenkin myös hylättiin). Toisella jaksolla hän rappaa Jarno Parikkaa, saa toisen keltaisensa ja lentää pihalle. Kova tuomio! Ja yhtä kova tuomio oli myös vapari aivan kuudentoista rajalta, jonka olisi pitänyt olla pilkku, sillä rike tapahtui kuudentoista sisällä. Mutta jotenkin tuomari ei nähnyt tilannetta, ei edes linjamies. Sen lisäksi kun ottaa mukaan yhden Paatelaisen hukkaaman avoimen maalipaikan, on huono onni helppo ymmärtää täsmälliseksi ilmaukseksi – salaliittoon sentään tuskin kukaan uskoo.

HJK siis sai taas kerran pelata pitkään ylivoimalla, ja tällä kertaa se myös ottelun onnistui voittamaan. Jos olen aikaisemmin moittinut Klubin peliä, tänään se esitti paikoin sellaista maagista peliä, jollaisella pääsee vaikka kuuhun asti. Toisaalta otteluun mahtui myös huonoja suorituksia. Mutta jälkeenpäin niitä ei kukaan halunnut muistella, ja tämän matsin magiikka kulminoitui eräässä silmänräpäyksessä, kun kentälle vaihdettu Petri Oravainen sai pallon boksin sisällä haltuunsa ja ampui tarkasti vasempaan yläkulmaan, jonne ei Henrik Moisander “ehtineet milloinkaan”.

TPS ei enää toipunut tästä. Se ei saanut aikaan kunnon kiriä, ja Medo pääsi lisäajalla kaunistelemaan lukemia.

Niin pienestä se on kiinni. HJK on nyt ainakin väliaikaisesti noussut toiseksi ja TPS kahlaa tukevasti keskitaulukon lumihangessa.

Inter ei karkaa

10. kierroksen jälkikäteen katsottuna mielenkiintoisin ottelu nähtiin Turussa, kun tappioitta sarjaa johtava Inter kohtasi Tampere Unitedin. Inter kaikesta päätellen pelasi taas ensimmäiset 80 minuuttia hyvin ja kahdella kulmapotkumaalilla meni 2-0-johtoon, mutta kuitenkin TamU tuli takaa – Henri Myntin nosto kärkeen tuotti tulosta ja viidessä minuutissa peli oli tasan. Lopputulos 2-2. Jari Niemi on nyt saanut ketsuppipullon auki, ehkäpä lisää seuraa sunnuntaina Ahvenanmaalla?

Interille tämä oli toinen peräkkäinen viime hetken tasoitus omaan päähän, ja samalla toinen selkeä kahden pisteen menetys. Liigassa ei joukkue kaikesta ylivoimastaan huolimatta ole voittanut sitten 22.5. (VPS kotona) Väliin mahtuu vielä cup-tappio HJK:lle.

Vaasassa pelattiin taas nolla-nolla ja KooTeePee hävisi – ei kovin yllättävää. MyPa:lla ja VPS:llä on molemmilla hyvät puolustukset, ja MyPa:lla myös keskikenttä ja hyökkäys on tällä hetkellä liigan kärkitasoa. Heikon alun jälkeen MyPa on pelannut pitkään tappioitta ja on nousemassa taulukossa yhä ylemmäs.

Haka oli onnekas voittaessaan kotona IFK:n 1-0 Mikko Mannisen upealla vaparimaalilla. Urheilukanavan TV-ottelussa KuPS:in peli lässähti toisella puoliajalla. Kanarialinnut eivät enää pystyneet vastaamaan Hongan vauhtiin ja joukkue menetti johtonsa nopeasti. Vieraiden maalit olivat komeita, ja täysin se voittonsa ansaitsi, mutta se ei vähennä harmistusta Kuopiossa, kun myös TamU:a vastaan olisi hyvällä tuurilla pisteitä saattanut mukaan tulla. KuPS:in tilanne ei näytä kovin valoisalta, vaikka se onkin selvästi KooTeePee:ta parempi joukkue.

HJK:n pelastivat Juho Mäkelä ja Jarno Parikka, jotka iskivät kolme maalia, vaikka HJK:n puolustus nukahti kaksi kertaa erikoistilanteissa ja RoPS pääsi iskemään. Aikaiset johtomaalit eivät tällä kertaa vapauttaneet Klubin peliä, ja lopputulos (3-2) oli loppuun saakka epävarma. Täytyy silti muistaa, että RoPS hyvine ulkomaalaisineen on vaarallinen nippu. Lappilaisten maalivahtiosasto ei vain ole ihan kohdallaan – sekä Kalle Rönkkö että hänen tilalleen (juuri huonojen esitysten vuoksi?) vaihdettu Nickolay Pavlenko haparoivat ottelussa pahasti.

Jo kesäkuussa pelatussa tämän kierroksen ottelussa Lahti oli voittanut TPS:n 4-1. Huomenna keskiviikkona TPS isännöi HJK:ta klassikossa.