Painonnostoa, purjehdusta, uintia, sulkapalloa, judoa. Olympialaiset ovat väärällään lajeja, joita kukaan käytännössä ei ainakaan muulloin kuin olympialaisissa seuraa, ja harva tietää näiden lajien suomalaisedustajistakaan yhtään mitään. Nyt sunnuntaiaamuna Silja Lehtisen (ehkä olen saattanut kuulla nimen joskus aikaisemmin) venekunta on purjehduksen Yngling-luokan (mikä lie) kolmantena, mikä on varmasti erittäin hieno juttu. En kuitenkaan väitä olevani mikään asiantuntija, ja samaan aikaan toivon tietenkin mitalia. Hyvä suoritus on kenties ollut myös Mira Nevansuun seitsemäs sija naisten ilmapistoolissa. Melkein harmittaa, että mahdollisia hyviä suorituksia ei osaa yhtään arvostaa, kun ei tunne lajeja; suomalaisena sitä vain katsoo, kuka on sijoittunut ja monenneksi ja tekee vain siitä johtopäätöksensä. Ehkä olympialaisissa on aivan liikaa seurattavia lajeja. Loppujen lopuksi on jopa tylsää seurata jotain lajia vain suomalaismenestyksen toivossa, jos ei kyseisestä lajista ja sen hienouksista mitään tajua. Eihän urheilu kuitenkaan niin vakava asia ole. Mutta hyvä tekosyy se kuitenkin on kisastudion rakentamiseen.
