Minusta on jotenkin sääli katsoa olympialaisia. Kun tietää, kuinka valtavan paljon yksittäisiä kilpailuja kisoissa on ja kuinka pieni osa niistä näkyy missään televisiossa, jää ulos varmasti paljon näkemisen arvoista. Ja kun yhdellä kertaa voi yleensä katsoa vain yhtä kanavaa kerrallaan, eikä niitä kanavia ole paljon, jos ei ole niihin laittanut ylimääräistä rahaa. Eikä tiettyjä, varmasti erittäin mielenkiintoisia lajeja (esim. maahockey) näy televisiossa, vaikka ne varmasti merkitsevät jotain tietyille maille.
Parempi olisi olla paikan päällä. Mutta – silloinkin ei voisi olla kuin yhdessä paikassa kerrallaan katsomassa jotain kisaa, ja aina menettää jotain. Ylitarjonta on masentavaa. Ehkä olympialaisissa on tosiaan liikaa lajeja. Ehkä maailmassa on liikaa urheilulajeja typerälle urheilutoimittajalle, joka haluaa miellyttää kaikkia. Voinko edes sanoa katsoneeni olympialaisia, kun olen todellisuudessa nähnyt reilusti alle prosentin siitä kaikesta mistä kisat koostuvat?
Mutta turhaan minä murehdin. Huomenna (siis jo ensi yönä) alkaa se tärkein eli yleisurheilu. Suuret kultamitalipaineet ovat poissa ja unelmat saavat temmeltää vapaasti. En silti ajatellut vielä laittaa herätyskelloa soimaan.
