Aina jää jotain katsomatta

Minusta on jotenkin sääli katsoa olympialaisia. Kun tietää, kuinka valtavan paljon yksittäisiä kilpailuja kisoissa on ja kuinka pieni osa niistä näkyy missään televisiossa, jää ulos varmasti paljon näkemisen arvoista. Ja kun yhdellä kertaa voi yleensä katsoa vain yhtä kanavaa kerrallaan, eikä niitä kanavia ole paljon, jos ei ole niihin laittanut ylimääräistä rahaa. Eikä tiettyjä, varmasti erittäin mielenkiintoisia lajeja (esim. maahockey) näy televisiossa, vaikka ne varmasti merkitsevät jotain tietyille maille.

Parempi olisi olla paikan päällä. Mutta – silloinkin ei voisi olla kuin yhdessä paikassa kerrallaan katsomassa jotain kisaa, ja aina menettää jotain. Ylitarjonta on masentavaa. Ehkä olympialaisissa on tosiaan liikaa lajeja. Ehkä maailmassa on liikaa urheilulajeja typerälle urheilutoimittajalle, joka haluaa miellyttää kaikkia. Voinko edes sanoa katsoneeni olympialaisia, kun olen todellisuudessa nähnyt reilusti alle prosentin siitä kaikesta mistä kisat koostuvat?

Mutta turhaan minä murehdin. Huomenna (siis jo ensi yönä) alkaa se tärkein eli yleisurheilu. Suuret kultamitalipaineet ovat poissa ja unelmat saavat temmeltää vapaasti. En silti ajatellut vielä laittaa herätyskelloa soimaan.

Kuninkaan kuninkaallinen paluu

Lauantaina Chris James ei onnistunut rankkarissaan, ja TPS voitti Tampere Unitedin 1-0 Simo Valakarin vastaavasti onnistuessa yhdestätoista metristä. Ottelu jäi surullisen pahasti muun kierroksen varjoon; kontrasti on valtava kevääseen, jolloin näitä joukkueita rummutettiin ylivoimaisina mestarisuosikkeina.

Mutta niin vaan Interin ja Lahden lakkaamatta jatkuva hyvä vire on tullut yllätyksenä aivan kaikille. Inter etenkin on löytänyt peliinsä yllättävän uuden vaihteen heinäkuun suvantovaiheen jälkeen, ja sunnuntaina Valkeakoskella sinimustat kylvettivät Hakaa peräti 4-0. Uusista, nähtävästi onnistuneista hankinnoista kentällä esiintyivät Domagoj Abramovic ja myös KuPS:in testissä keväällä ollut Guilliano Grot. Herää epäilys, mitä puolestaan Hakalle on hyötyä sen uusista hankinnoista, jos peli niiden takia mahdollisesti sekoaa.

Honka jatkoi voittoputkeaan ja nujersi ilman Stephen Kundaa pelanneen RoPSin 2-0. MyPa on menettämässä otetta mestaruudesta, kun Jaro nousi kotonaan voittoon loistavaa kautta pelaavan Mikko Hyyrysen voittomaalilla. Ja KooTeePee voitti ensimmäistä kertaa. Kotkalaiset ovat parantaneet koko ajan, eikä suoralta putoamispaikalta nouseminen ole sittenkään mahdoton juttu.

HJK raapi itselleen huonolla pelillä 1-0-kotivoiton VPS:stä, ratkaisijana Medo, jolle tämä ei ollut kauden ensimmäinen tärkeä maali, mutta jonka peli on muun joukkueen tavoin ollut välillä aivan liian ailahtelevaa. Myös Klubin muu keskikenttä sekä puolustus oli hieman unessa, mutta tällä kertaa Vepsun totaalinen kädettömyys ratkaisupaikoissa auttoi helsinkiläisiä.

Mutta: kierroksen kliimaksi oli sittenkin, kaikesta muusta mielenkiintoisesta huolimatta, Jari Litmasen paluu ja sitä seurannut täydellinen näytös Lahden Hiihtostadionilla. KuPS jyrättiin maanrakoon peräti lukemin 8-1. Litmanen tuli kentälle 56. minuutilla tilanteen ollessa 3-1 ja sen jälkeen mies teki kaksi maalia ja syötti kaksi. Ensimmäinen maali syntyi pilkulta ja toinen näyttävällä pikku chipillä – maaliin johtaneiden syöttöjen nerokkuutta tuskin tarvitsee erikseen korostaa.

Kuten Litmanen sanoi ottelun jälkeen, KuPS ei kuitenkaan ollut aivan niin huono mitä numerot näyttävät. Mutta monet turhat henkilökohtaiset virheet ja kokemattomuus tasaavat huomattavasti savolaisten tietä kohti Ykköstä – sinne joukkue on näillä otteilla väistämättä menossa. Ja samaan aikaan FC Lahden esitys ei ole, ei läheskään, pelkästään Litin ansiota. Ehkä koko Veikkausliigan paras hyökkääjä Rafael teki hattutempun ja päätti kuivan kautensa, ja koko joukkue pelaa hyvää peruspeliä.

Tilanne:

Inter 34
HJK 32
Lahti 31
Honka 30

Ensi sunnuntaille on vaikea keksiä mielenkiintoisempaa ottelua – Urheilukanavalla kello 19:00 Inter – FC Lahti.

Kisat on pelastettu

Kaksi mitalia. Tarvitaanko enää enempää? Sehän on jo paljon, ja kisoja on käyty vasta pari päivää. Kaksi ammuntamitalia, joista toinen kultaa, ja molemmat mitalistit taas sellaisia joista en ole koskaan kuullut mitään.

Oikeastaan harmittaa vieläkin, että olympiakultaputki meni katkeamaan neljä vuotta sitten. Urheilumenestys on ollut aikoinaan Suomelle suuri ylpeydenaihe, mutta nyt siitä ylpeydestä on enää rippeet jäljellä. Ehkä meidän pitäisi uuden nousun toivossa alkaa jatkossa keskittyä ampumaurheiluun?

Ne alkoivat

Painonnostoa, purjehdusta, uintia, sulkapalloa, judoa. Olympialaiset ovat väärällään lajeja, joita kukaan käytännössä ei ainakaan muulloin kuin olympialaisissa seuraa, ja harva tietää näiden lajien suomalaisedustajistakaan yhtään mitään. Nyt sunnuntaiaamuna Silja Lehtisen (ehkä olen saattanut kuulla nimen joskus aikaisemmin) venekunta on purjehduksen Yngling-luokan (mikä lie) kolmantena, mikä on varmasti erittäin hieno juttu. En kuitenkaan väitä olevani mikään asiantuntija, ja samaan aikaan toivon tietenkin mitalia. Hyvä suoritus on kenties ollut myös Mira Nevansuun seitsemäs sija naisten ilmapistoolissa. Melkein harmittaa, että mahdollisia hyviä suorituksia ei osaa yhtään arvostaa, kun ei tunne lajeja; suomalaisena sitä vain katsoo, kuka on sijoittunut ja monenneksi ja tekee vain siitä johtopäätöksensä. Ehkä olympialaisissa on aivan liikaa seurattavia lajeja. Loppujen lopuksi on jopa tylsää seurata jotain lajia vain suomalaismenestyksen toivossa, jos ei kyseisestä lajista ja sen hienouksista mitään tajua. Eihän urheilu kuitenkaan niin vakava asia ole. Mutta hyvä tekosyy se kuitenkin on kisastudion rakentamiseen.

Litti

Jari Litmanen on tehnyt sopimuksen FC Lahden kanssa. Litmasen edellinen paluu Suomeen neljä vuotta sitten oli paljon suurempi pommi kuin tämänpäiväinen uutinen; silloin kaikkien toiveet olivat vaikka kuinka korkealla ja puhuttiin ties mistä Veikkausliigan imagon kohentumisesta. Ja kansa vaelsi katsomoihin, mutta pettyi, kun Litti ei aina pelannutkaan. Eikä kaikki ollutkaan niin ihanaa.

Nyt tämä edelleen suuren mittaluokan uutinen on jäänyt olympialaisten avajaisten ja mäkihyppääjä Harri Ollin sekoilujen (joista en aio tehdä omaa merkintää…) varjoon. Toki siirto oli hieman odotettavissakin, onhan “Kuningas” harjoitellut FC Lahden kanssa jo jonkin aikaa. Mutta silti! Tilanne on kutkuttava. Lahti pelaa parhaillaan elämänsä kautta äärimmäisen motivoituneen valmentajansa Ilkka Mäkelän johdolla. Joukkueella on oikeasti mahdollisuus mestaruuteen. Nyt kokoonpanoon tulee vielä mukaan Suomen kaikkien aikojen paras jalkapalloilija, tosin uransa ehtoopuolella oleva, mutta kuitenkin sama mies. Ja jos jossain roolissa, niin vähintään pukukoppipelaajana Litti on hyvä. Ei hän kuitenkaan niin valtava pelillinen vahvistus enää ole, jos edes kolhuiltaan säännöllisesti pelaa.

Päivän toinen tärkeä siirtouutinen oli Iiro Aallon siirtyminen TPS:n riveihin. Tämäkin siirto kuulostaa tutulta. Eikä tässä ole edes neljää vuotta välissä, vaan Aalto siirtyi Tepsiin jo viime kauden päätteeksi. Jostain syystä pian tulikin vientiä Kyprokselle ja sieltä Tampereelle.

Torstain futiskatsaus

Suomen cupin puolivälieriä pelattiin tänään:

Haka – TP-47 3-0 (Minkenen 6, Popovitsh 65, Kangaskorpi 70)

VPS – MyPa 1-0 (Hietaharju 80rp)

HJK – Warkaus JK 2-0 (Bah 88, Parikka 89)

Yllätyksinä Vepsun voitto ja Warkaus JK:n pyristely loppuhetkille saakka. HJK, vaikka luonnollisesti hallitsikin peliä, kärsi myös hieman huonosta onnesta, ja seura peluutti osittain vaihtomiehiään. Toki myös vierasjoukkue pelasi hyvin. Dawda Bah’n ympärillä on leijunut huhua vähäisestä peliajasta johtuneesta kiukuttelusta ja harjoitusten väliinjättämisestä, mutta tänään gambialainen oli kentälle päästyään loistava iskien voittomaalin ja tarjoillen vielä toiseen maaliin johtaneen syötön. Varkautelaisilla oli ensimmäisellä jaksolla yksi unelmapaikka, ja jos siitä olisi tullut maali, HJK olisi saattanut tosissaan olla vaikeuksissa.

Neljäs ottelu, Honka vastaan Tampere United pelataan “joskus”, johtuen TamU:n peleistä Euroopassa. Mutta varmastikin sopiva päivä ottelulle päätetään pian, sillä TamU ehti jo pudota Mestarien liigan karsintojen toisella kierroksella. Tamperelaiset tippuivat selvin numeroin (yhteismaalit 7-3) Slovakian mestarille. Kaikesta päätellen puolustus oli täyttä reikäjuustoa – suurena erona vuodentakaiseen. Eikä ole Jarkko Wissiä, ei Juska Savolaista taistelemassa palloista keskikentällä. Nyt suomalaisia edustavat eurokentillä enää Haka ja Honka. Vastustajat tulevat Tanskasta ja Norjasta, joten edes jomman kumman jatkoonpääsy olisi suurehko yllätys.

Pekingin olympialaiset saivat varaslähdön eilen ja tänään, kun jalkapalloilijat aloittivat urakkansa. Kisoissa voi joitakin kiinnostaa paitsi naisten jalkapallo, myös miesten, kun joitakin maailman ehdottomia huipputähtiä on joukkueissa mukana. Miehissä Brasilia ja Argentiina aloittivat niukoilla voitoilla.

Avajaisspektaakkeli on ohjelmassa huomenna.

Lisää kiehtovia kirjainyhdistelmiä?

Kaikkien mielestä jääkiekon SM-liiga tuntuu olevan jonkinlaisessa kriisissä. Yleisöä ei kiinnosta tarpeeksi, pelin taso ei ole paras mahdollinen, “tuote” (mikä ihana sana!) ei ole kunnossa, ja vaikka ottelumäärää lisättiin täksikin kaudeksi, rahavirta ei ole tarpeeksi vuolas. Ja mikä ratkaisuksi: uusi Suomen ja Ruotsin yhteinen jääkiekkoliiga!

Monet pitävät ajatusta suuruudenhulluna ja jotkut jopa ihan järkevänä. Ajatus on syntynyt uuden venäläisen jääkiekkoliigan KHL:n perustamisen vanavedessä. Kankeasti suomentaen “mannermainen jääkiekkoliiga” eli Kontinentalnaja Hokkeinaja Liga alkaa syksyllä 24 joukkueella, mukana 21 venäläistä seuraa ja yhdet seurat Kazakstanista, Valko-Venäjältä ja Latviasta. On tietenkin mielenkiintoista nähdä, mitä tästä suuren rahan varaan perustetusta liigasta oikein tulee. Sen joukkueet ovat jo ryhtyneet kilpailemaan pelaajista NHL:n kanssa, ja jostain kertoo jo esim. Jaromir Jagrin siirtyminen Omskiin. Syökö KHL loputkin SM-liigan tähtipelaajat NHL:n ja Elitserienin lisäksi?

Mitähän järkevää tähän itse sanoisin?

Jalkapallon puolella Ruotsin, Norjan ja Tanskan kärkiseurat pelasivat vuosina 2004-2007, talvisin sarjakauden ulkopuolella, myös hieman kohua herättänyttä Royal Leagueta. Homma kaatui vähäiseen kiinnostukseen, eikä viime talvena turnausta enää pelattu. Baltiassa puolestaan pyörii paraikaa vastaanlainen Baltic League. Yhteistä näille molemmille on se, että niiden joukkueille turnaus on vain lisänä tavalliseen kansalliseen sarjaohjelmaan. Pohjoismaisen jääkiekkoliigan kanssa tilanne olisi toinen. SM-liiga jakautuisi kahtia – parhaat (tai rikkaimmat) pääsisivät uuteen liigaan ja vanhat jäisivät pelaamaan tynkä-SM-liigaa, joka olisi suurseurojen lähdön myötä yhdellä silmänräpäyksellä menettänyt suuren osan kiinnostavuudestaan. SM-liigan sulkemisen myötä I divisioonalle (Mestis) kävi näin, ja nyt halutaan tehdä sama monille korkeamman sarjatason pikkuseuroille. Mitä järkeä? Edes nousumahdollisuus uuteen liigaan tuskin hirveästi tunnelmaa nostattaisi, varsinkin kun SM-liigan esimerkkiä noudattaen liigan pääsyvaatimukset tehdään kuitenkin mahdollisimman vaikeiksi.

Suurin ongelma on ehkä se, miten tällaiset uudet liigat kiinnostavat ketään, kun aikaisempaa historiaa ei ole eivätkä vastakkain pelaavat seurat ole historiallisesti pelanneet keskenään. Äkkiseltään voisi tietenkin ajatella, että vaikka HIFK – Färjestad olisi paljon kiinnostavampi kuin HIFK – SaiPa. Mutta ajan myötä, viimeistään muutaman kauden päästä, alkaisikin olla tylsää, kun aina on vain vastassa samoja ruotsalaisseuroja eivätkä kannattajatkaan jaksa aina vain matkustaa lahden yli. Kielimuurikin alkaa painaa päälle. Uusi liiga taisi sittenkin vain olla pelkkä tylsä rahantekokone ilman mitään muuta hyötyä. Mistä tässä uudessa liigassa edes pelataan? Pohjoismaiden jääkiekkomestaruudesta? Uuden Ruotsi-Suomi -nimisen valtion herruudesta? Millä tavalla se olisi jotenkin hienompaa kuin Suomen mestaruus? (Venäjällä sentään pelataan Gagarin-cupista kuuluisan avaruuslentäjän mukaan…)

Nyt olenkin jo puhunut riittävästi sivu suuni. Jatkossa voin keskittyä SM-liigan seuraamiseen, kaikkine puutteineenkin.

Edit: Kyllähän sitä Nordic Trophyakin pelataan parhaillaan. Mutta eipä siitä oikein kukaan tunnu puhuvan.

7-0

Liigakauden toinen Turun derby pelattiin tänään Veikkausliigan 15. kierroksella. Eikä mikään ole muuttunut. Liigacup-finaali meni Interille, ja ensimmäisen liigakohtaamisen alkukaudesta Inter vei 4-0; tämänpäiväiset numerot taululla olivat 3-0, joten kahden kohtaamisen yhteismaalit luetaan 7-0. Kaikesta huolimatta käsittämättömiä lukuja. TPS ehti puuhailla käsittämättömien lukujen kanssa jo keskiviikkona, kun se pelasi kotonaan KuPS:ia vastaan tasan 3-3. Inter on viime aikoina horjahdellut, mutta yhtä ainutta tappiota sillä ei vieläkään ole, mikä on suorastaan sensaatiomaista. Joukkueen kapea rinki sai juuri vahvistukseksi kaksi uutta pelaajaa, mutta täytyy muistaa, että kapea rinki samalla usein tarkoittaa pysyvää kokoonpanoa, ja se on hyvä juttu – uudet miehet saattavat enemmänkin olla täytepelaajia. Nyt Inter-faneja tietenkin lämmittää ensisijaisesti kiistaton Turun herruus.

Toisessa ääripäässä seilaa Helsingin Jalkapalloklubi, joka voitti Kotkassa 1-0 Urheilukanavan sangen tylsässä tv-pelissä. HJK:n kaikki avauskokoonpanot ovat olleet tämän kauden otteluissa erilaisia (oliko tämänpäiväisessäkin ottelussa joku muutos aikaisempiin?). Klubilla kun on varaa mistä valita, varsinkin hyökkäyksessä. Paulus Roiha iski voittomaalin jo viidennellä minuutilla, kun Jarno Parikka pudotti pallon päällään ja Roiha tykitti kahdestakympistä pallon ohi Henrikssonin. Muitakin paikkoja vierasjoukkueella oli, mutta varsinaista palavaa yritystä lisämaalien tekoon ei löytynyt saati onneakaan, ja KooTeePee ei puolestaan ollut paria puolikasta vaaratilannetta lähempänä. Kotkalaisseura on kyllä pelannut lukuisia ainakin näennäisesti tiukkoja pelejä, mutta Tommi Kautosen joukkue paistattelee täysin ansaitusti sarjan viimeisenä ilman voittoja.

Kautosen lisäksi toinen nuori valmentaja löytyy sarjataulukon toiseksi viimeisen joukkueen KuPS:in peräsimestä. 36-vuotias Kai Nyyssönen näyttää hänkin makselevan oppirahojaan. KuPS ei ole pelannut huonosti, mutta on silti ollut kykenemätön napsimaan pisteitä kunnolla muilta kuin häntäpään joukkueilta. Sunnuntaina parempi oli Haka, joka on viime aikoina tehnyt monia erittäin tärkeitä viime hetken maaleja – tällä kertaa asialla Toni Lehtinen. Myös FC Lahti jatkaa hämmästyttävää menoaan 1-0-voitolla Vaasassa; kärkijoukkueista pisteitä menetti lopulta vain MyPa, joka pelasi 0-0 Maarianhaminassa. Tampere United kompensoi europettymystään murskavoitolla RoPS:ista. Mestarien liigaa toki pelataan vielä ensi viikolla.

Honka voitti Espoossa Jaron, joka saapui pelipaikalle siipirikkoisena lukuisten loukkaantumisten vuoksi. Jaro oli rehellisesti sanottuna ensimmäisellä jaksolla kuitenkin hallitsevampi osapuoli, ja pitkään toisellakin, kun kotijoukkueen Tuomo Turunen ajettiin suunsoiton vuoksi ulos. Mutta Hongan hyökkääjien terävyys maalipaikoissa ratkaisi ottelun. Oikealta laidalta tulleista keskityksistä Aleksandr Kokko ja Hermanni Vuorinen iskivät maalin mieheen, ja kolmannessa maalissa mukana oli hieman onneakin.

Uudet iloiset voittajat

Onnittelut Heikki Kovalaiselle, joka valloitti Unkarin. Paalupaikka tuli jo aikaisemmin, ja nyt myös uran ensimmäinen voitto. McLaren on lennossa, ja vaikka Lewis Hamilton onkin tallin selkeä ykköskuljettaja ja yleensä myös se, joka ajaa kovempaa, Kovalaisen menestystä ei suinkaan katsota tallissa pahalla. Tilanne tallissa on huimasti parempi kuin viime kaudella, kun Hamilton ja Kovalainen ovat sanoneet tulevansa erittäin hyvin toimeen keskenään – kaikkihan muistavat, miten viime vuonna oli Hamiltonin ja Fernando Alonson laita. Tämä on lisäksi jo neljäs suomalaisvoitto Hungaroringillä kymmenen vuoden sisään; rata on siis hyvä, ja suomalaisia on ollut katsomossa perinteisesti paljon, kun sukulaiskansan ollessa kyseessä lähemmäksi kotikisan tuntua ei nykysarjassa voi päästä.

Rallin puolella viikonloppu puolestaan oli suomalaisille pettymys. Jyväskylässä saatiin ensimmäinen ei-suomalaisugrilainen (jos kartanlukijoita ei lasketa) voittaja sitten vuoden 1992. Silloin ykkönen oli ranskalainen Didier Auriol, ja nyt hänen maanmiehensä, nelinkertainen maailmanmestari Sébastien Loeb piti Mikko Hirvosen lopulta yhdeksän sekunnin päässä. Ei ihme, että Loeb pitää voittoa yhtenä uransa parhaista, kun Jyväskylän ajoilla on aina tapana päättyä suomalaisjuhliin. Tuuletteluun ei kuitenkaan liiemmälti jää aikaa, sillä maailmanmestaruudesta tulee erittäin tiukka kamppailu. Hirvosella on pisteen johto, ja on mielenkiintoista nähdä, vaihtuuko rallivaltikka.

Sambaa

Haastattelu

Lisäajan jälkeen

Hakalla kulkee lujaa. Torstaina nähtiin Valkeakoskella harvinainen eurocup-teurastus (4-0 Corkia vastaan), ja liiga sujuu myös. Toivoa on, kun on rahaakin.