Sopuileeko Hollanti Romanian jatkoon?
Olisiko Hiddinkistä kaatamaan Hollannin jo puolivälierissä?
Eikö MM-finalisteja vain kiinnosta?
Onko Saksa todellakin kone?
Pitäisikö meidän sietää selostajien asiantuntemattomuutta?
Kuinka monta kertaa Nuija on jo ehtinyt paljastaa oman asiantuntemattomuutensa?
Ovatko kisat olleet hyvät?
Pitääkö joku muukin Kroatian pelistä?
Pystyykö Saksa nostamaan tasoaan?
Missä vaiheessa Espanjan tie päättyy?
Entä Portugali?
Itävalta – Saksa 0-1
Saksa on nyt pelannut pari peliä huonosti – ensin suvereeni tappio Kroatialle ja nyt hikinen voitto Itävallasta Ballackin vaparimaalilla, ja Saksa jatkaa Portugalia vastaan. Maali oli hieno, mutta pelissä ei ollut kauheasti mitään hyvää.
Itävallan surkeus hyökkäyspäässä salli Saksan pelatakin veltosti. Nyt kärkeen oli tuotu Erwin Hoffer, joka on näihin kisoihin aivan liian huono. Eikä Gomez ollut toisessa päässä yhtään parempi.
Puola – Kroatia päättyi sekin 0-1.
Turkki – Tshekki 3-2
Ottelua voisi haukkua heikkotasoiseksi, mutta hyvä ja mielenkiintoinen se ainakin oli. Tshekki hallitsi ensimmäistä jaksoa ja vanha sotaratsu Jan Koller sai viimeisteltyä maalinkin komealla puskulla. Turkki sen sijaan näytti aseettomalta vastustajan puolustuslinjan edessä.
Toiselle jaksolle saapui hyökkäävämpi Turkki, ja tilanteita syntyi ihan mukavasti. Harmi vain, että turkkilaispuolustajan lojuessa loukkaantuneena kentän ulkopuolella Jaroslav Plašil liukui vastahyökkäyskeskityksen maaliin. Kahden maalin johto lamautti punaiset hetkeksi, mutta Ardan tarkka laukaus 75. minuutilla palautti uskon jatkopaikkaan. Kuitenkin seuraavat kymmenen minuuttia olivat pelottavan hiljaista aikaa, kunnon painetta ei ollut. Se oli kuitenkin tyyntä myrskyn edellä, sillä pian Petr Čech teki keskityksessä harvinaisen virheen ja Nihat pääsi siirtämään pallon tyhjiin: 2-2. Eikä ottelu edes mennyt rangaispotkukilpailuun, sillä paria minuuttia myöhemmin Nihat otti vastaan syötön lähtiessään juuri puolustuslinjan rajalta ja nosti yläriman kautta Turkin jatkoon. Viime hetkillä toisessa päässä oli vielä tasoitusmahdollisuus, ja maalivahti Volkan hölmöili itselleen punaisen.
Toinen ottelu Sveitsi – Portugali päättyi 2-0. Tästä lohkosta jatkoon siis Portugali ja Turkki. Turkin vastustaja on Kroatia – kuuma ottelu jälleen tiedossa?
Ruotsi – Espanja 1-2
Nyt on kerrankin syytä olla länsinaapurille vahingoniloinen. David Villa höynäytti ottelun aivan loppuhetkillä Petter Hanssonin ja iski Espanjalle jatkopaikan. Siinä sitä dramatiikkaa taas oli. Ruotsi pelasi hyvän pelin, teki sen minkä kykeni, mutta tämäkin lopputulos oli ansaittu. Espanja ei vakuuttanut, mutta loi tällä kertaa tarpeeksi maalipaikkoja huippuhyökkääjilleen. Välillä meno kuitenkin oli laiskaa ja päättäväisyys tuntui vastapuolella olevan parempi.
Ruotsilla ei käytännössä maalipaikkoja ollut. Zlatan Ibrahimović teki paikastaan ammattimiehen tarkkuudella maalin, ja 1-1-tilannetta keltapaidat keskittyivät toisella jaksolla puolustamaan. Zlatan nimittäin vaihdettiin pois jo puoliajalla, ja näillä näkymin hänen koko kisansa ovat polvivamman takia vaarassa, mikä tietenkin olisi erittäin paha isku ruotsalaisille:
http://www.aftonbladet.se/sportbladet/fotboll
/fotbollsem2008/gruppd/article2688312.ab
Kreikka – Venäjä 0-1
Toinen naapurimme sen sijaan hoiti urakkansa kunnialla. Zenit-sankari Konstantin Zyrjanov pääsi tuikkaamaan pallon tyhjiin maalivahti Antonios Nikopolidisin harkitsemattoman seikkailun jälkeen. Silloin oli pelattu 33 minuuttia, ja pelissä oli molemmilla joukkueilla jo ehtinyt olla omat painostusjaksonsa.
Jokunen paikka Kreikalla oli vielä toisella jaksolla, mutta jälkeäkään ei ole enää siitä Rehhagelin johtamasta uskomattomasta hurmoksesta, millä Haristeas sai helponnäköisesti palloja pussiin näppärän syöttökuvion (joita Zagorakis ei enää ole järjestelemässä) ja keskityksen jälkeen. Nyt, vuonna 2008, Kreikka on toisen kierroksen jälkeen ainoa joukkue, joka ei ole vielä pystynyt maalintekoon. Eikä se voi enää päästä jatkoon. Ei olisi uskonut, kaikesta huolimatta.
Myös Venäjän viimeistely kaipaa hiomista. Lukuisia hyviä paikkoja vastahyökkäyksistä tuli, mutta 1-0 säilyi. Hyökkäykseen on luvassa helpotusta, kun joukkueen suurin tähti Andrei Arshavin palaa Ruotsia vastaan kentälle pelikieltonsa jälkeen. Mutta kiistää ei voi sitäkään, että Roman Pavljutšenko on loistava hyökkääjä ja Zhirkov ja Biljaletdinov myös todellisia väkkäriä; vaikka käytännössä kaikki joukkueen pelaajat ansaitsevat leipänsä kotimaan sarjassa, näiden miesten tuntemattomuuden ei saa antaa sokaista. Ruotsia vastaan tulee tiukkaa, varsinkin jos Zlatan ei ole kiusaamassa venäläisten ei-niin-vahvaa puolustusta.
- – - – -
D-lohko kahden pelin jälkeen:
Espanja 6 (6-2)
Ruotsi 3 (3-2)
Venäjä 3 (2-4)
Kreikka 0 (0-3)
18.6. ottelut Kreikka – Espanja & Venäjä – Ruotsi.
Espanja on lohkovoittaja ja jatkossa, Kreikka hännänhuippu ja ulkona. Ruotsille riittää paremman maalieronsa vuoksi tasapeli Venäjää vastaan; Venäjä tarvitsee siis jatkopaikkaan voiton.
Vastaan lohkokakkoselle tulee Hollanti.
Tuomas Virkkunen on Suomen paras jalkapalloselostaja, mutta näissä kisoissa Tuomas ei selosta – sen sijaan Niki Juusela, Antti Ennekari ja Jarmo Lehtinen kaikuvat YLE:n eetterissä. Eikä heistä kukaan ole huono selostaja. Lajituntemuksen ja kokemuksen tietyt puutteet huomaa helposti, mutta hyvää näissä selostajissa on se, että he eivät loppujen lopuksi juurikaan ärsytä. Juusela heittää noloja puujalkavitsejään, Ennekari ei osaa ääntää pelaajien nimiä ja Lehtisen ääni on koko ajan murtumisen partaalla (melkein koko viikko on mennytkin kipeänä huilivuorossa!) – parempaa toki voisi vaatia ja parempaa Suomesta löytyisi, mutta hyvin ovat selostajat urakastaan tähän mennessä selviytyneet. En ota itse kantaa keiden tulisi olla kisoissa, paitsi Virkkusen tietenkin.
Tapio Suominen on loistava studioisäntä, parempaa ei varmaan mistään löydy. Vieraatkin ovat hyviä, joskus tosin vähän rajoittuneita ja asenteellisia. Hauskaa on ollut muuten kisalähetyksiä katsella.
Italia – Romania 1-1
Italian puolustus ei saanut rivejään kuntoon tähänkään otteluun, eikä Del Pieron avauspaikka tuonut hyökkäyspäähän ratkaisevasti uutta. Maalipaikkoja oli, mutta joku ne aina onnistui tuhlaamaan, eikä Toni tunnu maajoukkueessa koskaan olevan parhaimmillaan.
Alussa Romania kyttäsi Ranska-ottelun tapaan, mutta ottelun edetessä se alkoi aktiivisuudellaan myös saada vaarallisia paikkoja. Lievässä Italian hallinnassa mentiin toiselle jaksolle asti, kunnes Azzurrin oikea pakki Zambrotta puskee taaksepäin maalivahdille, mutta väliin pääsee jo pitkään Italiassa pelannut Adrian Mutu, joka iskee melkoisen shokkimaalin.
Ja kuitenkin heti seuraavasta kulmapotkusta Italia onnistuu tekemään sen, mikä on sille ollut vaikeaa jo reilusti toistasataa minuuttia. Christian Panucci siirtää pallon maalin edestä sisään. Ja peli rauhoittuu taas.
Mutta… 80 minuuttia pelattu, maalintekijät kohtaavat ja Panucci ottaa Mutusta syliotteen rangaistusalueella. Pilkkuhan se on. Mutta tällä kertaa Mutu ei onnistu. Buffon heittäytyy oikeaan suuntaan ja pallo osuu ensin maalivahdin käteen ja sitten jalkaan.
Italian ahdinko jatkuu, eikä sen kohtalo ole enää sen omissa käsissä. Toisin on Romanialla, joka on pelannut älykkäästi ja vakuuttavasti – todella hienoa futista. Kun muistaa, että viimeisessä lohko-ottelussa pelaavat Romania ja Hollanti kohtasivat jo karsinnoissa, ja Romania vei silloin pitemmän korren, ottelusta on tulossa äärimmäisen mielenkiintoinen.
Hollanti – Ranska 4-1
Marco van Bastenia on haukuttu jo pitkään, mutta nyt näiden kahden ottelun jälkeen kärkkäimpienkin kriitikoidenkin on pakko edes vähän nostaa päähinettä ja tuulettaa hilseisiä päitään. Hollannin jatkopaikka on varma, ja se on jo ennättänyt tehdä kahden 2006 MM-finalistin naurunalaiseksi.
Viimeisimmät EM-ottelut ovat kaikki olleet vauhdikkaita ja viihdyttäviä, eikä tämäkään tehnyt poikkeusta. Maalinteon aloitti Dirk Kuyt jo 9. minuutilla. Maalin jälkeen Hollanti ei saanut peliin otetta, Ranska hallitsi, eivätkä oranssipaidat saaneet itse ollenkaan hyökkäyksiä aikaan. Ranskan hyökkääjien nopeus olisi saattanut olla ottelun ratkaisu, mikäli tilanteista olisi ennen 2-0:aa tullut yksikin maali. Mutta ratkaisijaksi kohosi Hollannin hyökkääjien valtava yksilötaito. Van Nistelrooy, van Persie, Robben ja Sneijder rokottivat kovalla prosentilla – 3-1-maalin laukoi Arjen Robben pienestä kulmasta vain minuutti Henryn kavennuksen jälkeen.
Toisin sanoen: Ranska hallitsi ja Hollanti teki maalit. Ranska ei ollut ollenkaan huono, ja valmentaja Domenech voi hyvin pitää osasyynä perjantaita 13. päivää. Joskus pallo ei pompi.
- – - – -
C-lohko ennen kolmansia pelejä:
Hollanti 6 (7-1)
Romania 2 (1-1)
Ranska 1 (1-4)
Italia 1 (1-4)
Viimeiset taistot Hollanti – Romania ja Ranska – Italia. (molemmat näistä nähtiin jo karsinnoissa)
Hollanti on varma jatkaja ja lohkovoittaja. Se voi taktikoida ja antaa Romanian voittaa, jos se ei halua kohdata Ranskaa tai Italiaa välierissä. Romania on voitolla jatkossa, mutta jos Ranska ja Italia pelaavat tasan, myös tasapelillä ja alle kolmen maalin tappiolla. Ranska ja Italia ovat molemmat käytännössä pakkovoiton edessä.
Kroatia – Saksa 2-1
Saksa oli vaisu ja Kroatia hyvä. Saksaa ei peli tuntunut ollenkaan kiinnostavan keskikentän hitaudesta ja puolustuksen laiskuudesta päätellen. Ensimmäinen maali oli malliesimerkki Kroatian pallonsiirtelystä, hyökkääjien valtavasta taidosta ja härkämäisestä itseluottamuksesta – Danijel Pranjićin erinomaisen keskityksen ohjasi läheltä maaliin Marcell Jansenilta karannut Darijo Srna.
Myös takaa-ajo oli saksalaisille vastenmielinen ajatus. Peli pysyi koko ajan ruutupaitojen hyppysissä. Onnekas 2-0-maali sitä huomattavasti avitti, mutta Podolskin melkein yhtä lailla vahingossa tulleen kavennuksenkin muistaen Ballack ja kumppanit saivat keskittyä aukomaan päätään ja Schweinsteiger loppuminuuteilla tönimään vastustajaa punaisen kortin arvoisesti. Hyvän pelistä teki se, että voitto oli Kroatian hyvyyttä, mutta kun Saksalla on seuraavaksi vastassa Itävalta, en usko että silläkään on suuria vaikeuksia jatkopaikkaan.
Itävalta – Puola 1-1
Taas isäntämaan ottelusta muodostui dramaattinen, tällä kertaa aina absurdiuteen asti. Vai mitä olette mieltä Itävallan alkurynnistyksestä, jossa paikkoja luotiin (edellisen ottelun toisen jakson tapaan, niin minulle on kerrottu) liukuhihnalta, mutta etenkin Martin Harnik kunnostautui paikkojen tuhlaajana? Tuollaisista paikoista täytyisi tehdä ainakin yksi maali, mutta ei.
Ja sitten, kuten jalkapallossa niin usein käy, vastustaja iskee. 0-1 oli oikeastaan paitsiomaali, mutta mitäpä tuosta – ja maalin teki aivan oikea mies, Puolan hyökkäyksessä ahkerasti häärinyt brassivahvistus Roger Guerreiro, joka valittiin myös ottelun pelaajaksi. Näin ollen tauolle lähdettäessä wieniläisyleisön tunteista voi poimia esiin paitsi äärettömän turhautuneisuuden, myös epäuskon ja häpeän.
Häpeä nimittäin on aivan oikea tunne. Itävalta ei ansaitsisi olla näissä kisoissa. Se on kisoissa ainostaan siksi, koska se on isäntämaa. Ja yleensä isäntämaat esiintyvät arvokisoissa edukseen, mutta Itävalta on liian huono esiintymään hyvin – vastassa on liian kovia joukkueita, kun sillä itsellään on tarjota pelkkiä keskinkertaisuuksia. Eipä tämä “suurin tähti” Ivanschitzkaan mikään eurooppalainen huippu ole. Toisella puoliajalla Puolan taktiikka alkoi purra, eikä Itävalta saanut aikaan yhtään mitään.
Mutta sitten – kuten jalkapallossa myös niin usein käy – lisäajalla vihelletään rangaistuspotku, kun Prödl revitään kumoon. Pallon taakse asettuu haamu kymmenen vuoden takaa, Itävallan edellisistä arvokisoista, toisesta alkulohkon ottelusta Chileä vastaan – 38-vuotias Ivica Vastić! Noissa kisoissa Itävalta teki jokaisessa pelaamassaan ottelussa maalin lisäajalla, eikä muunlaisia maaleja edes tehnyt. Maali silloin, maali nyt. 1-1. Tätä ei edes valmentajavelho Beenhakker voinut estää. Tuomarin tuomio oli oikea, koska tilanteessa selkeästi revittiin paidasta, mutta helpompaa olisi ollut jättää viheltämättä. En haluaisi vihjailla mitään, mutta totuus on, että isäntämaiden neljä tappiota olisi ollut vain liian surkuhupaisaa käsitettäväksi, kun vielä muistaa sen miten huonoa onnea Sveitsillä on omissa otteluissaan ollut.
- – - – -
Tilanne:
Kroatia 6 (3-1)
Saksa 3 (3-2)
Itävalta 1 (1-2)
Puola 1 (1-3)
ja viimeiset pelit Puola – Kroatia ja Itävalta – Saksa.
Puolan mahdollisuudet heikkenivät huomattavasti, se tarvitsee Itävallan voiton ja itse suuremman voiton Kroatiasta. Kroatia on varma lohkovoittaja ja Saksa tukevasti kiinni jatkopaikassa – sille riittää tasapeli Itävaltaa vastaan.
Toiseksi sijoittunut (todennäköisesti siis Saksa) kohtaa puolivälierissä A-lohkon voittajan, eli Portugalin. Jatkopelit menevät seuraavasti:
puolivälierät A1 – B2, B1 – A2
välierä näiden välillä
(ja sama kaavion toisella puolella, siis lohkoissa C ja D, joista tulee toinen loppuottelija)
Tshekki – Portugali 1-3
Melko vaarattoman näköisestä noususta lähtenyt Portugalin aikainen maali avasi peliä, ja Tshekki innostui hakemaan nopeaa tasoitusta. 17. minuutilla Libor Sionko rynni esiin kulmapotkusta: 1-1 ja peli oli valmis jälleen hieman rauhoittumaan.
Peli oli tapahtumia täynnä; jatkossa tilanteita oli molemmilla, mutta Portugali hallitsi peliä täysin samalla kokoonpanolla kuin Turkkia vastaan. Voittomaali syntyi hienosti (kuinkas muuten) pelanneen Cristiano Ronaldon kovalla laukauksella kuudentoista rajalta, johon toinen valioliigahuippu Petr Čech ei ehtinyt reagoida. Portugali antoi jälleen vahvan näytön osaamisestaan, ja tasapeli olisi tästä pelistä ollutkin väärä tulos.
Sveitsi – Turkki 1-2
Tähän mennessä kisojen dramaattisin ottelu sai ominaisluonteensa suoraan taivaasta. 10 minuutin pelin jälkeen vettä nimittäin alkoi sataa oikein kunnolla, ja nopeasti Baselin St. Jakob-Park muuttui 105*68 metrin kokoiseksi suoalueeksi, jossa palloa oli liki mahdoton liikuttaa maata pitkin ja pelin taso luonnollisesti laski maahan yhtä nopeasti kuin vesikin. Ottelua ei kuitenkaan missään vaiheessa keskeytetty.
Tästä mittaluokassaan harvinaisesta luonnonilmiöstä tuntui enemmän hyötyvän Sveitsi, joka tajusi hakea ratkaisua pitkillä syötöillä. 1-0 syntyi 32. minuutilla, kun Hakan Yakin pussitti lähietäisyydeltä lätäkköön sopivasti pysähtyneen pallon.
Toisella puoliajalla, sateen huomattavasti laannuttua ja kentän jonkin verran kuivuttua, Turkki otti pelistä selkeän hallinnan. Se pystyi jo hyvin rullaamaan modernia nopeasyöttöistä ja eteenpäinvievää futistaan, vaikka tasoitus lopulta tulikin keskityksestä ja Semih Şentürkin vahvasta puskusta. Jatkossa Turkki hallitsi peliä, vaikka näyttikin olevan tyytyväinen tasapeliin; tasurilla nimittäin sen jatkokohtalo olisi käytännössä omissa käsissä, kun taas Sveitsi oli tulokseen tyytymättömämpi. Joitakin paikkoja Sveitsi lopussa sai, joista yksi oli käsittämätön 4-1-ylivoimahyökkäys. Sen maalivahti Volkan kuitenkin liimasi näppeihinsä. Ja yliajalla, aivan vahingossa, Ardan laukaus ottaa puolustuksesta kimmokkeen…
Ei voi kuin sääliä Sveitsiä ja valmentaja Köbi Kuhnia. Sade hyödytti käkikellomaata, mutta huono onni vainosi sitten taas monessa muussa asiassa. Näin ollen isäntämaa Sveitsin kisat päättyvät katastrofiin – joukkue on auttamatta ulkona jatkopeleistä jo nyt. Turkki sen sijaan voi nousta vielä näiden kisojen yllättäjäksi. Portugalille se ei mahtanut mitään, mutta Tshekki on enemmän kuin mahdollista voittaa.
Mielenkiintoinen yksityiskohta ottelussa oli vielä, että Sveitsin avauksessa pelasi kolme turkkilaistaustaista pelaajaa. Ja jos lisämaustetta ei ollut tässä jo tarpeeksi, voi lisätä että juuri näiden joukkueiden pelaajat hulinoivat Istanbulissa kolme vuotta sitten ratkaisevassa karsintaottelussa, kun Sveitsi oli juuri päässyt 2006 MM-kisoihin Turkin sijaan.
- – - – -
A-lohkon tilanne on nyt seuraava ennen viimeistä pelikierrosta: (pisteet, suluissa maaliero)
Portugali 6 (5-1)
Tshekki 3 (2-3)
Turkki 3 (2-3)
Sveitsi 0 (1-3)
Viimeisellä kierroksella Tshekki kohtaa Turkin ja Portugali Sveitsin. Jälkimmäisessä ottelussa ei ole mitään panosta, koska Portugali on varma lohkovoittaja ja Sveitsi yhtä varmasti ulkona jatkokarkeloista – tämä siksi, koska tasapisteissä järjestys määräytyy keskinäisen ottelun (tai keskinäisten otteluiden) perusteella.
Entä Tshekki vastaan Turkki? Siitä tulee huikea matsi, koska sen perusteella mitä olen käsittänyt, ottelu ratkaistaan rangaistuspotkuilla siinä tapauksessa jos se päättyy tasan! Maalierot ovat nimittäin näillä joukkueilla täsmälleen samat.
Espanja – Venäjä 4-1
Guus Hiddinkin taktiikka voi kummastuttaa joitakin. Venäjän topparit olivat surkeita – parempiakin varmaan olisi ollut tarjolla – ja joukkue oli hyökkäyssuuntaan ehkä liiankin aktiivinen. Kuudentoista rajaan asti nähtiin venäläisten pelissä paikoin nopean älykästä zenitmäisyyttä, mutta samalla paljon turhia pallonmenetyksiä ja hieman myös huonoa onnea. Seesteisen alun jälkeen Espanja vain otti pelin haltuunsa ja nopeilla siirroilla hajotti valkopaitojen alakerran. Ensimmäisellä jaksolla David Villa iski kahdesti ja toisella viimeisteli maalillaan komean hattutempun. Näin lukemista tuli rumemmat kuin vastaavassa ottelussa neljä vuotta sitten, mutta enemmän peli tuo mieleen 2006 MM-kisat, jolloin hispaanit nöyryyttivät Ukrainaa.
Paitsiorajalta lähteneestä juoksusta syntynyt 2-0-maali juuri ennen taukoa oli pelin ratkaisu. Sen jälkeen Venäjä sai yhä joitakin hyviä hyökkäyksiä, maalinkin, mutta Espanja oli parempi. Se selviää (kuten yleensä) helposti jatkoon lohkostaan, mutta katseet kääntyvätkin sitten taas ratkaiseviin otteluihin – pystyykö Villa tai Torres silloin iskemään tarvittavat maalit?
Kreikka – Ruotsi 0-2
Kentällä oli se sama tylsä Kreikka, poikkeuksena vain, etteivät he olleet niin hyviä kuin neljä vuotta sitten. Ruotsi sai lukuisia paikkoja jo ensimmäisellä puoliajalla ja pelin hallinta oli keltapaidoilla oikeasti, ei vain näennäisesti. Loistavat karsinnat pelannut Kreikka oli yllättävän huono – se ei saanut hyökkäyksessä mitään aikaan, vaikka sen olisi pitänyt yrittää edes vähän.
0-0 säilyi kuitenkin pitkälle, ja lopulta Ruotsin voittoon tarvittiin Zlatanin tähtihetki. Loukkaantumisista viime aikoina kärsineen Inter-diivan upea laukaus ylänurkkaan 67. minuutilla kostutti nihilistijalkapallon vihaajien silmäkulmat ilosta. Ja jos 1-0-maali oli hieno, sitä kummallisempi oli toinen osuma, joka mielenkiintoisten kimmokkeiden kautta löysi tiensä maaliviivan yli.
- – - – -
Uudesta kisapallosta on myös ollut puhetta. On silmiinpistävää, että kaukolaukaukset sillä eivät ainakaan tunnu onnistuvan. Vuoden alussa Afrikan mestaruusturnauksessa kaukaa lähteneet ja lukuisasti verkkoa heiluttaneet kanuunat hurmasivat kisayleisön, mutta Euroopan karkeloissa pelaajat eivät oikein ole vielä osanneet laukoa.
Romania – Ranska 0-0
Tässä ei nyt ole kyse mistään Zidanen puuttumisesta tai sellaisesta. Ranska on ollut 0-0-herkkä joukkue jo monta monituista vuotta, ja avausottelun ehdottoman tärkeyden muistaen romanialaisvalmentaja asetti kentälle kunnon kilpikonnan, josta ei laidaltakaan päässyt läpi. Benzema sai muutaman kerran pallon jalkaansa, mutta siitäkään ei mitään tullut. Toisessa päässä Mutu yritti mitä osasi, ja onhan Romanialla runsaasti taitoa ja nopeutta.
Seuraavat ottelut ovat esim. paljon kehutulle Riberylle todella suuri haaste. Kyllä Ranskan olisi pitänyt tehdä se maali, sanottiinpa mitä sanottiin.
Hollanti – Italia 3-0
Ensimmäinen maali oli paitsio. Tai ehkä se ei ollut oikeasti, mutta ainakin “moraalisesti”. Italian puolustaja nimittäin laskettiin mukaan pelaavaksi pelaajaksi, vaikka hän oli jo muutaman sekunnin ajan maannut päätyrajan ulkopuolella. Ja taas ruotsalaiset pilaamassa Italian EM-haaveita, tällä kertaa tuomareina.
Van Nistelrooylla oli toki yksi superpaikka jo ennen tätä, ja 2-0 ei jää mitään varaa selittelyyn; toisen Real Madrid -tähden viimeistely oli millintarkka. Hollanti oli keskikentän herra läpi ottelun ja pystyi nopealla syöttöpelillään sekoittamaan maailmanmestarien pasmat moneen kertaan toisellakin puoliajalla. Puolustus oli liian usein täysin ulapalla.
Italia sai myös paikkoja, mutta Toni ja kumppanit eivät pystyneet ohittamaan van der Saria – maalitolppien välissä onkin myös yksi syy siihen, miksi Oranje voi mennä kisoissa pitkälle. Ei näitä numeroita kannata kirjaimellisesti ottaa, mutta selvää on se, että Italia on nyt lyöty maahan, ja on mielenkiintoista nähdä, miten se pystyy kokoamaan vielä itsensä tässä kuolemanlohkossa.
Itävalta – Kroatia 0-1
En nähnyt. Itävalta oli ilmeisesti odotetun huono.
Saksa – Puola 2-0
Tämä ottelu oli selkeä miehet vastaan pojat -asetelma. Saksa pelasi monin paikoin huonosti ja Puola sai keskikentän haltuunsa ja sitä kautta muutamia hyviä puolittaisia paikkojakin (esimerkiksi heti ensimmäisellä minuutilla Lehmannin haparoidessa), mutta ei osannut tehdä maalia. Puolan lukuisat kaukolaukaukset eivät toisaalta olleet riittävän vaarallisia; näin kovaa vastustajaa vastaan hyökkääjien taidot selvästi loppuivat kesken.
Saksa sen sijaan osasi tehdä ratkaisun, ja sen teki puolalaissyntyinen Lukas Podolski. Kumpikin maali tuli tarjottimella, mutta se ei tietenkään ole mikään syy olla laittamatta palloa häkkiin. Eikä Puolan puolustus todellakaan vakuuttanut. Taas suosikki voitti ja Saksa voikin kahdentoista vuoden tauon jälkeen jo aloittaa valmistautumisen jatkopeleihin.
