Torstain futiskatsaus

Suomen cupin puolivälieriä pelattiin tänään:

Haka – TP-47 3-0 (Minkenen 6, Popovitsh 65, Kangaskorpi 70)

VPS – MyPa 1-0 (Hietaharju 80rp)

HJK – Warkaus JK 2-0 (Bah 88, Parikka 89)

Yllätyksinä Vepsun voitto ja Warkaus JK:n pyristely loppuhetkille saakka. HJK, vaikka luonnollisesti hallitsikin peliä, kärsi myös hieman huonosta onnesta, ja seura peluutti osittain vaihtomiehiään. Toki myös vierasjoukkue pelasi hyvin. Dawda Bah’n ympärillä on leijunut huhua vähäisestä peliajasta johtuneesta kiukuttelusta ja harjoitusten väliinjättämisestä, mutta tänään gambialainen oli kentälle päästyään loistava iskien voittomaalin ja tarjoillen vielä toiseen maaliin johtaneen syötön. Varkautelaisilla oli ensimmäisellä jaksolla yksi unelmapaikka, ja jos siitä olisi tullut maali, HJK olisi saattanut tosissaan olla vaikeuksissa.

Neljäs ottelu, Honka vastaan Tampere United pelataan “joskus”, johtuen TamU:n peleistä Euroopassa. Mutta varmastikin sopiva päivä ottelulle päätetään pian, sillä TamU ehti jo pudota Mestarien liigan karsintojen toisella kierroksella. Tamperelaiset tippuivat selvin numeroin (yhteismaalit 7-3) Slovakian mestarille. Kaikesta päätellen puolustus oli täyttä reikäjuustoa – suurena erona vuodentakaiseen. Eikä ole Jarkko Wissiä, ei Juska Savolaista taistelemassa palloista keskikentällä. Nyt suomalaisia edustavat eurokentillä enää Haka ja Honka. Vastustajat tulevat Tanskasta ja Norjasta, joten edes jomman kumman jatkoonpääsy olisi suurehko yllätys.

Pekingin olympialaiset saivat varaslähdön eilen ja tänään, kun jalkapalloilijat aloittivat urakkansa. Kisoissa voi joitakin kiinnostaa paitsi naisten jalkapallo, myös miesten, kun joitakin maailman ehdottomia huipputähtiä on joukkueissa mukana. Miehissä Brasilia ja Argentiina aloittivat niukoilla voitoilla.

Avajaisspektaakkeli on ohjelmassa huomenna.

“Sen aika on sitten Pekingissä”

Tommi Evilä koki Kalevan kisoissa nöyryytyksen, jonka kaikkia ulottuvuuksia hän ei itse ehkä ole tajunnutkaan. Kotona Tampereella käydyt kisat jäivät kättelyvaiheeseen, kun Evilä putosi pituusfinaalista kolmen yliastutun karsintaloikan jälkeen. Finaalissa loisti Evilänkin edestä Petteri Lax, joka voitti Suomen mestaruuden hirmutuloksella 811.

Evilän kommentteihin kilpailun jälkeen voi sitten takertua. Miehen kaikista lausunnoista käy ilmi, ettei hän anna paljoakaan arvoa Kalevan kisoille. Koko ajan Evilä puhuu Pekingistä ja siitä, kuinka Kalevan kisoissa ei ole järkeä antaa kaikkeaan. Ja: kuinka tuollainen mainittu “pieni tekniikkavirhe” voi sentään aiheuttaa niinkin valtavan asian kuin finaalista karsiutumisen? Ehkä on niin, että pieni tekniikkavirhe ja jonkinlainen asennevamma yhdessä tekevät tuhoisaa jälkeä? Voiko kyseessä olla mitään muuta kuin asennevamma, kun urheilijaa ei kaikesta päätellen kiinnosta omassa kotikaupungissa järjestettävät suomenmestaruuskilpailut? Eli toisin sanoen tilaisuus, joka sattuu urheilijan uralle käytännössä vain kerran.

HS:n Jarmo Färdigin mukaan Kalevan kisojen huippuhetket olivat harvassa. Färdig perustelee tätä tulostasolla – ainoat huippuhetket olivat yhtä kuin joku huipputulos. Minusta tämä on vähän kummallista matematiikkaa. Monet tuntuvat kokonaan unohtaneen, että Kalevan kisoissa on kyse nimenomaan Kalevan kisoista eli Suomen mestaruudesta. Ainakin omasta mielestäni televisio ja lehdistö pilaavat kisoista todella merkittävän osan jännitystä, dramatiikkaa ja yleisurheilun uskomattoman kiehtovaa sähköisyyttä latistamalla sen vain yhden eliittikisaosakilpailun vertaiseksi viimeiseksi näyttörajaksi ja ratkaisijaksi B-rajojen saavuttajien välillä.

Yleisurheiluhan on paljon muutakin kuin kelloa tai mittanauhaa. En ollut paikan päällä Tampereella enkä kisoja juuri muutenkaan televisiosta seurannut, mutta paljon mieluummin katson yleisurheilukisoja ihan omina itsenään eikä vain karsintoina Pekingiin. Mutta jos urheilijatkaan eivät näitä kisoja arvosta, minkä sille voi. Minä olisin toivonut Evilältä parempaa asennoitumista – tällä hetkellä Petteri Lax on kiistaton Suomen ykkönen kahdella peräkkäisellä pituusmestaruudellaan, ja mielestäni vain olympiamitali voi tilanteen muuttaa.

Olympialaiset – kiinnostaako?

Pekingin olympialaiset lähestyvät, ei ole enää kuin pari viikkoa kisojen alkuun. Lehdistössä valmistautuminen kisoihin on mennyt mukavan negatiivisissa merkeissä, kun viimeisimpänä purjehdusvalinnat ovat nousseet etusivun uutiseksi. Sari Multalanhan monien mielestä pitäisi päästä kisoihin mieluummin kuin jonkun nuoren lupauksen, joka on purjehtijana varmasti huonompi. No, ei minulla tähän ole mitään viisasta sanottavaa, sanonpa vain että purjehduksen olympiakarsintasäännöt olivat alun pitäen typerät, eikä tätä virhettä enää voitu korjata tekemättä vääryyttä jommallekummalle urheilijalle. Nyt vastikään EM-kultaa voittanut Multala jää kisoista pois.

Itse Pekingistä ei tunnu olevan mitään hyvää sanottavaa. Kiinalaiset ovat lehtien perusteella typerää ja ilkeää kansaa ihmisoikeusrikkomuksineen ja ilmansaasteineen, joten kisaturisti saa olla varuillaan ja valmistautua potemaan suurta koti-ikävää. Tai sitten hän lopulta päättää jäädä kotiin ja vaikkei kisoja täydellisesti boikotoisikaan, television puoleiselle seinälle ripustetaan Tiibetin lippu kisakatsomoa värittämään.

Mutta politiikka on tylsää. Ja kaikesta negatiivisuudesta huolimatta Nuija seuraa kisoja ainakin jonkin verran, vaikka vain murto-osa lajeista kiinnostaa henkilökohtaisesti yhtään. Tunnettuahan on myös se, että mikään laji ei kiinnosta, jos suomalaisia ei ole siinä mukana. En tiedä, missä määrin olympialaiset ovat suurta urheilun juhlaa. Ja onko huippu-urheilu yhtään mitään juhlaa missään lajissa nykyään.