Ei syytä olla tyytyväinen

1. Thorkildsen 90,57
2. Kovals 86,64
3. Pitkämäki 86,16
4. Järvenpää 83,95
5. Wirkkala 83,46
6. Bannister 83,45
7. Korotkov 83,15
8. Kazlou 82,06

Ei voi väittää, etteikö keihäänheiton loppukilpailu olisi ollut pettymys. Sehän oli. Vain yksi mitali ja vielä kaikkein arvottomin. Ja Andreas Thorkildsen oli niin ylivoimainen. Mutta pahinta on se, että kaikki näytti vielä hyvältä viidennelle kierrokselle asti, kun suomalaiset olivat jo pitkään majailleet sijaluvuilla 2, 3 ja 4. Kaikki näytti hyvältä, koska rehellisesti sanottuna suomalaisilla oli ollut onnea. Latvian ykköstykki Vasilevskis karsiutui kolmelta viimeiseltä kierrokselta ja Australian laatuheittäjä Bannister loukkaantui sopivasti kilpailun keskivaiheilla. Toki Vasilevskisin pudotti lopulta Teemu Wirkkala, joka taitaa olla suurten kisojen mies. Wirkkalan kohdalta kilpailu menikin nappiin.

Mutta Terot, Pitkämäki ja Järvenpää! Avauskierroksen vajaat kasineloset riittivät pitkään, mutta olisi odottanut heittäjillä olevan vielä jotain suurempaa takataskussa. Thorkildsenin esitys oli vertaansa vailla, tuskin siihen on kenelläkään mitään sanomista, mutta epäilyttävää on se, miksi tulosluettelon toisella sijalla komeilee Latvian Ainars Kovals, joka heitti viimeisellään ennätyksensä 86,64. Varmasti Pitkämäki olisi pystynyt parempaan, vaikka kiersikin ilmeisen tyytyväisenä kunniakierrosta kisan jälkeen. Voiko tästä päätellä, että olympiakulta ei ollutkaan se päätavoite – oliko hymy kilpailun jälkeen meidän mielestämme lopulta vähän liian herkässä? Vaivasiko jalka sittenkin? Joka tapauksessa on hieman kyseenalaista tyytyä pronssiin. Suomalaiset eivät ole saavuttaneet miesten keihäskultaa 20 vuoteen. Kuka tässä asiantilassa oikeasti voi tyytyä pronssiin, kun Pitkämäellä vielä on maailmanmestaruus alla viime vuodelta? Tulostasokaan ei ollut niin huima.

Ja vaikka mitaliin Pitkämäki voisikin olla tyytyväinen, ylipäänsä omaan suoritukseensa hän ei voi olla senkin takia, että huonommalla onnella Tero Järvenpää olisi ohittanut hänet. Järvenpään viides heitto, joka oli yliastuttu, kantoi nimittäin melkein 90 metriä. Muutenkin Järvenpäälle jäi paljon hampaankoloon. Hopea olisi pitänyt vain kylmästi ottaa pois. Hermot eivät kuitenkaan pitäneet, ja näin Pitkämäen ja Suomen pronssi tulee osittain onnella, mikä on ikävää.

- – - – -

Keihäänheiton lisäksi monta muutakin hienoa lajia saatiin päätökseen, viimeisimpänä miesten maraton, jossa suomalaiset eivät päässeet yllättämään. Sen sijaan naisten korkeudessa Tia Hellebaut kukisti ylivoimaisesti lajia viime aikoina hallinneen Blanka Vlasicin. 800 metrillä ei eurooppalaisia ollut tällä kertaa loppuhuipennuksessa mukana ja niinpä Wilfred Bungei kiri voittoon. Ja Kenenisa Bekele voitti 5000 metriä haalien itselleen pitkien matkojen tuplan. USA hallitsi pitkiä viestejä ja juhli vielä miesten koripallokultaa suvereenin ja motivoituneen esityksen jälkeen. Jalkapallon oli voittanut Argentiina, mutta tuttua oli, että turnaus ei kiinnostanut juuri ketään ja miksipä sen edes olisi pitänyt kiinnostaa, kun kukaan ei tätä futisturnausta arvosta.

Nyt olympialaiset ovat ohi, ja hyvä niin. Suomen mitalisarjaksi tuli kohtalainen 1-1-2. Michael Phelps sai, kuten tunnettua, yksinään kahdeksan kultamitalia. Mutta turha näitä nyt on verrata.

Kolme kultamitalia – kolme maailmanennätystä

Hieno päivä taas Pekingissä. Yleisurheilusta voidaan jälleen aloittaa ja Usain Boltin kolmannesta kultamitalista ja maailmanennätyksestä. Jamaikan vaihdot pitivät ja Asafa Powellkin sai viimeisen osuuden jälkeen tuulettaa uutta ME:tä, joka nyt luetaan 37,10. Uskomatonta, eikö totta. Naisten vastaavalla matkalla voittajaksi selviytyi yllättäen Venäjä, joka hyötyi siitä että Jamaika töppäsi toisessa vaihdossa ja vei samalla Ison-Britannian mennessään.

Naisten pituuden kolme parasta ovat tässä:

1. Maggi 704
2. Lebedeva 703
3. Okagbare 691

Maurren Maggin ja Tatjana Lebedevan järjestys muodostui jo ensimmäisellä kierroksella ja pysyi koko kisan ajan samana muiden kilpailijoiden pystymättä sitä horjuttamaan, mutta viimeisellä kierroksella Lebedeva paransi vielä ja pääsi sentin päähän – mutta vain sentin päähän. Myös kolmanneksi sijoittunut nigerialainen ansaitsee oman ennätyksensä takia kunniamaininnan, kuten myös sen takia, että hän pääsi kisaan takaportin kautta Ludmila Blonskan dopingjuttujen takia.

Miesten seiväs oli mahtava näytelmä, vaikka katsoja saikin tuskastella, kun välillä ohjaaja halusi mieluummin näyttää 10-ottelun 1500 metrin B-luokan juoksijoita. Australian Steve Hooker nousi voittoon uskomattomalla sarjallaan kukistamalla Jevgeni Lukjanenkon:

korkeus 560 570 575 580 585 590 596
1. Hooker o – - xxo xxo xxo xxo
2. Lukjanenko xxo o – o xxo xxx

Kirsikkana kakun päälle vielä uusi olympiaennätys, sekin kolmannella.

Kymmenottelun voitti näytöstyyliin Bryan Clay. Mikko Halvari jäi ilman tulosta seipäässä, mutta otteli kuitenkin sarjansa loppuun kaikesta huolimatta. Suomalaisista mainittava on vielä kaksi 50 kilometrin kävelijää, jotka myös selvisivät maaliin ja ovat siis sankareita, ja tekivät vielä omat ennätyksensäkin.

USA voitti naisten jalkapallon, ja huomenna on miesten loppuottelu Nigeria – Argentiina. Koripallon välierissä Espanja väänsi voiton ja USA oli selvästi parempi. Vähän harmittaakin Liettuan puolesta, kun ovat pelanneet niin hyvin.

Espanja – Liettua 91-86
Argentiina – USA 81-101

Lentopallossa miesten finaali on USA – Brasilia. Ja miesten käsipallossa Islanti on loppuottelussa!

Huomenna miesten keihäs kello 14:10 Suomen aikaa.

Kaksi mitalia lauantaina?

Kaikki keihäsmiehet läpäisivät lopulta karsinnan: (raja 82,50)

(1. Vasilevskis 83,51)
3. Pitkämäki 82,61
4. Järvenpää 82,34
10. Wirkkala 79,79

Pudonneita mm. Rags ja Makarov. Kyllä tässä kahta mitalia odotellaan. Ensimmäisessä heitossa Pitkämäen jalka lipsahti märällä alustalla, mutta mistään vakavasta ei pitäisi olla kyse. Ja alle yhdeksänkymppisen luulisi riittävän, taso ei ole niin kova – mutta toki Thorkildsen on…

Naisten keihäässä alle 70 metrillä pääsi tällä kertaa vain pronssille. Melko tuntematon Maria Abakumova paransi ennätystään ja siirtyi uudelle kymmenluvulle, mutta Tshekin Barbora Spotakova kesti paineita hämmästyttävän hyvin ja nousi puolestaan viimeisellä heitollaan olympiavoittoon – omalla ja myös Euroopan ennätyksellä 71,42, joka ei maailmanennätyksestäkään jäänyt kauas. Ensimmäisen ja viimeisen urheilijan välinen ero oli tässä kilpailussa liki 20 metriä.

Kovaa tasoa saatiin nähdä monessa muussakin lajissa. Miesten kolmiloikassa neljä kärkimiestä mahtui 15 sentin sisään. Kullan sai Nelson Evora.

Juoksulajeissa huomio kiintyi asetelmaan USA vastaan muu maailma. Mennäänpä ensin pikaviesteihin. Yhdysvallat on menossa sekä naisten että miesten puolella omista alkueristään varmasti jatkoon – mutta kummassakin juoksussa viestiketju katkeaa viimeisessä vaihdossa. Kapula ei jostain syystä tartu matkaan, ja siitä seuraa monia hämmentyneitä ja pettyneitä ilmeitä. Ja Tyson Gayn painajaiskisat saavat jatkoa. Eräät muutkin joukkueet tunaroivat (miehissä 6 ja naisissa 5 joukkuetta 16:sta hylättiin) ja menettivät finaalipaikan jotkut ihan omaa huolimattomuuttaan, mutta USA:n toiminta pistää päällimmäisenä silmään.

Naisten 200 metrillä jamaikalaisvalta jatkui. Miesten 110 metrin aitojen ratkaisu jäi latteaksi, kun Liu Xiang ei ollut mukana ja Dayron Robles voitti pahimman vastustajansa eli itsensä. Miesten 400 metrin sileällä Yhdysvallat sen sijaan nappasi kolmoisvoiton, kun LaShawn Merritt ohitti lopussa Jeremy Warinerin ja myös David Neville heittäytyi hienosti kolmanneksi. Kymmenottelussa Bryan Clay johtaa ensimmäisen päivän jälkeen.

Päivä oli hieno ja tapahtumarikas. Miesten 800 metrin välierissäkin putosivat sekä Juri Borzakovski, Mbulaeni Mulaudzi että ykkössuosikki Abubaker Kaki. Jossain vaiheessa iltaa satoi oikein kunnolla, ja se varmasti toi peliin lisääkin odottamatonta dramatiikkaa.

Nimensä veroinen

bolt (engl.) 1 nuoli, vasama 2 ukonvasama, salama
a bolt from the blue salama kirkkaalta taivaalta
make a bolt for it (ark) livistää tiehensä, puhdistaa tomut jaloistaan

(englanti-suomi -suursanakirja)

19,30 ME. Usain Bolt kävi juoksemassa 200 metriä, teki juoksusta taas niin tylsän – mutta juoksi tällä kertaa koko matkan täysillä. Ja metrin vastatuulessa hän pyyhkäisi tieltään Michael Johnsonin uskomattoman ennätyksen, Atlantassa aikoinaan kovasti järkyttäneen tuloksen 19,32. Muista osallistujista ei tarvitse mainita mitään, ja on jopa sopivan symbolista, että toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneet hylättiin ratarikkojen vuoksi. Välimatka muihin oli näin vielä suurempi kuin 100 metrillä. Tietenkin se johtui myös osittain matkan pituudesta. Seuraavaksi ratakierroksen valloitukseen? Oli miten oli – ei voi kuin kerta toisensa jälkeen ihmetellä tätä kaveria.

200 metrin ulkopuolella yleisurheilupäivä oli hieman vaisu. Naisten moukarinheittoa, seiväskarsintaa ja paljon alkueriä. Mutta toki naiset juoksivat 400 metriä aidattuna, ja Jamaikan Melaine Walker nousi Sheena Tostan ohi voittoon upealla olympiaennätyksellä 52,46.

Tämän päivän suomalaisedustajistakaan ei ole paljoa sanottavaa, eikä heiltä kyllä hirveästi odotettukaan. Mikko Lahtio jäi viimeiseksi 800 metrin erässään ja seiväsmieskaima jäi karsintaan. Mutta huomenna on miesten keihään karsinta. Wirkkalan pääseminen finaaliin olisi plussaa. Myös aina mielenkiintoinen kymmenottelu alkaa hyvissä ajoin ennen kukonlaulua.

- – - – -

Ja vielä jalkapalloa: Suomi on voittanut Israelin Tampereella pelatussa MM-karsintakenraalissa. Lukemat olivat mukavat 2-0, ja peli on kuulemma ollut hyvää. Itse en tätä(kään) ottelua nähnyt, mutta pikku hiljaa sitä alkaa tajuta, että Saksa-otteluun ei ole kuin aivan vähän aikaa. Eikä auta jäädä murehtimaan, että Israelilla on helpompi karsintalohko.

Taas yksi päivä kisoja takana

Pekingin päivä ei valjennut Mikaela Ingbergille tarpeeksi valoisana, kun loppukilpailuun päästäkseen hänen olisi pitänyt heittää yli 60 metriä. Ura kuitenkin vielä jatkuu tällä aina niin ihanalla naisella… Myös uimahyppääjä Joona Puhakka jäi finaalin ulkopuolelle. Ja koko Suomen vävypoika Frantz Kruger oli omalla tasollaan eli yhdestoista; kulta meni Viron Gerd Kanterille.

Miesten korkeuden voitti takaportin kautta kisoihin päässyt Andrei Silnov tuloksella 236, ja Stefan Holm jäi jälleen ilman mitalia. Naisten 100 metrin aidoissa oli todellista dramatiikkaa, kun kilpailua johtanut Lolo Jones kompastui toiseksi viimeiseen aitaan ja jäi lopulta seitsemänneksi. Voitto kuitenkin jäi kaikesta huolimatta jäi USA:han. Illan päättänyt matka oli miesten 1500 metriä, jossa Rashid Ramzin kiri oli vahvin, eikä Eurooppaan tullut mitalia.

Miesten jalkapallossa Argentiina murskasi Brasilian välierässä 3-0; naisissa Brasilia oli jo edennyt finaaliin. Huomenna on luvassa ainakin kori- ja lentopallon miehisiä puolivälieriä. Jatkuuko USA:n voittokulku näissä lajeissa?

Suosikit pitivät pintansa

Maanantain yleisurheiluilta päättyi USA:n kolmoisvoittoon miesten 400 metrin aidoissa. Voiton vei ylivoimaisesti Angelo Taylor. Muutenkin suosikit pitivät pintansa – Jelena Isinbajevalle ei löytynyt vastusta seipäässä ja saman tien tuli taas kerran uusi maailmanennätys! Naisten 800 metrillä Pamela Jelimo juoksi brutaaliin tyyliinsä jo heti alussa karkuun kaikilta, ja Keniaan meni kaksi mitalia, samoin kuin miesten 3000 metrillä. Pituudessa kohtalaiseen kisakuntoon toipunut Irving Saladino ponkaisi voittoon riittäneen tuloksen 834 kismittävän heikkotasoisessa pituuskilpailussa. Kyllä pallille olisi yksi Tommi mahtunut, saahan sitä aina jossitella:

1. Saladino 834
2. Mokoena 824
3. Camejo 820
4. Makusha 819
5. Martinez 819
6. Badji 816

Aamulla kisayleisö sai kokea suuren pettymyksen, kun pika-aituritähti Liu Xiang ei pystynyt juoksemaan alkuerissä. Suurin yleisurheilusuosikki taisi mennä siinä? Toki olympiavoittohan Liulla jo on, ja Kiinan nämä kisat ovat menneet kuitenkin hienosti: kultaisia mitaleja on jo tähän mennessä 39 kappaletta, mikä on ylivoimaisesti eniten kaikista maista.

Suomalaispäivän onnistuja on ainakin välieriin selvinnyt uimahyppääjä Joona Puhakka. Välieriin ei sen sijaan Visa Hongisto 200 metrillä selvinnyt, mutta myös tämä suoritus on hyvä – Tommi Hartosen kahdeksan vuoden takaisesta suorituksesta onkin kieltämättä vaikea parantaa.

Ja nyt hopeaa

Soudusta tuli Suomen kolmas mitali ja tällä kertaa hopeinen. Sanna Stén ja Minna Nieminen olivat nousseet niukasti johtoon 1500 metrin väliaikapaikassa, mutta finaalin voittaneen hollantilaiskaksikon veto oli viimeisellä 500 metrillä liikaa. Mitään syytä synkistelyyn ei kuitenkaan ole. Keräilyeristä vauhtia hakeneet naiset osoittivat olevansa odotusten arvoisia (mahdollisina mitaliehdokkaina heitä tunnuttiin pitävän).

Myös O-P Karjalainen osoitti moukarin loppukilpailussa venymisen lahjoja. Viime vuodet suuntaus onkin ollut selkeämmin se, että Olli-Pekan huippu löytyy juuri kauden tärkeimmässä paikassa eli arvokisoissa, ja nyt tuli kuudes sija kauden parhaalla 79,59. Voiton vei Primoz Kozmus; valkovenäläiskaksikko Devjatovski-Tihon ympäröi hänet palkintopallilla, koko kolmikko puolen metrin sisällä.

Naisten 100 metriä toi esiin sen saman hämmentävän tunteen mitä eilen koettiin. Voittaja Shelly-Ann Fraser nimittäin teki täsmälleen saman eron seuraaviin juoksijoihin kuin Bolt eilen, 20 sadasosaa. Tarvitseeko edes mainita, että nämä molemmat juoksijat tulevat Jamaikalta? Tänäänkin Jamaikan juhla oli häkellyttävän täydellinen, ja jopa vielä enemmän kuin eilen, sillä saarivaltioon tuli samalta matkalta myös kaksi hopeamitalia. Näin nimittäin kävi, kun Stewart ja Simpson saivat tuhannesosalleen saman ajan. Jamaikalle siis sijat 1, 2 ja 2. Siinä suomalaisille haastetta “maailman nopeimman kansan” tittelistä ja vielä ilman moottoroitua apua – toivottavasti myös ilman mitään kemikaalista.

Jamaikalta on luontevaa siirtyä Etiopiaan, joka totutusti juhli miesten 10 000 metrillä. Ensin Haile ja eritrealaiset käväisivät johdossa, ja kierrosta ennen maalia karkasivat Kenenisa Bekele ja Sileshi Sihine. Bekelen loppurutistus on vain vuodesta toiseen yhtä ihmeellinen. Kenestäkään ei ole hänelle mitään vastusta.

Naisten 3000 metrin esteissä Venäjän Gulnara Galkina-Samitova kellotti uuden maailmanennätyksen. Lajilla ei ole suuria perinteitä, mutta maailmanennätyksen arvoa sen ei tarvitse antaa häiritä. Yleisurheilussa oli siis erittäin mielenkiintoinen ja tapahtumantäyteinen päivä.

Toden rajoja hipovaa ylivoimaa

1. Bolt 9,69 (ME)
2. Thompson 9,89
3. Dix 9,91
4. Martina 9,93
5. Powell 9,95
6. Frater 9,97
7. Burns 10,01
8. Patton 10,03

Kuka olisi uskonut että Usain Bolt olisi näin hämmästyttävä? Näin nopea? Näin ylivoimainen? Aiemmin kuviteltiin, että Tyson Gaysta ja Asafa Powellista olisi suurtakin vastusta, mutta huonokuntoinen Gay putosi yllättäen jo välierässä ja Powell – olisiko yksinkertaisesti oikea verbi vain “hyytyi” – illan 100 metrin finaalissa. Järkyttävää ylivoimaa muistaen, että Boltin päämatka on 200 metriä, ja katsoen juoksua yhä uudelleen ja uudelleen läpi; sivukuvasta nähtynä ero muihin juoksijoihin on käsittämätön ja mikä vielä ihmeellisintä, lopussa jamaikalainen keskittyi tuuletteluun, mikä vei ajasta jonkin verran pois. Ajasta, joka sentään oli 9,69 ilman pienintäkään tuulenhenkäystä. Tulosluettelosta on varmasti oikeutettua olla lihavoimatta muuta kuin voittaja.

Suomalaisten osalta päivään mahtui kaksi suurta pettymystä. Jukka Keskisalo ei kolhuiltaan päässyt osallistumaan 3000 metrin esteisiin. Joku voisi huomauttaa, ettei hänellä mitään mahdollisuuksia kärkeen olisi ollutkaan, mutta kyllä minua, jos olisin samassa tilanteessa, harmittaisi joka tapauksessa jo pelkästään se ettei pääse osallistumaan olympialaisiin.

Tommi Evilän pettymys on vielä suurempaa laatua. Mies on monessa yhteydessä todennut, että Pekingin olympialaiset vuonna 2008 ovat hänen urheilu-uransa päätavoite – mitään suurempaa ei ole eikä tule. Mutta. Karsinnassa kaksi ensimmäistä hyppyä olivat yliastuttuja, eikä viimeisen loikan 788 riittänyt. Evilältä lopulta ihan kohtalainen perussuoritus, mutta ei siis ihan sellaista mitä olisi vaadittu; viimeisenä finaaliin pääsi tuloksella 794. Joten: oliko se kaikki nyt tässä, yksi kilpailu, jonka mukaan koko urheilu-uraa tulisi arvioida? Tätäkö harmitellaan vielä vanhana miehenä? Onko urheilu todellakin näin raadollista?

Aina jää jotain katsomatta

Minusta on jotenkin sääli katsoa olympialaisia. Kun tietää, kuinka valtavan paljon yksittäisiä kilpailuja kisoissa on ja kuinka pieni osa niistä näkyy missään televisiossa, jää ulos varmasti paljon näkemisen arvoista. Ja kun yhdellä kertaa voi yleensä katsoa vain yhtä kanavaa kerrallaan, eikä niitä kanavia ole paljon, jos ei ole niihin laittanut ylimääräistä rahaa. Eikä tiettyjä, varmasti erittäin mielenkiintoisia lajeja (esim. maahockey) näy televisiossa, vaikka ne varmasti merkitsevät jotain tietyille maille.

Parempi olisi olla paikan päällä. Mutta – silloinkin ei voisi olla kuin yhdessä paikassa kerrallaan katsomassa jotain kisaa, ja aina menettää jotain. Ylitarjonta on masentavaa. Ehkä olympialaisissa on tosiaan liikaa lajeja. Ehkä maailmassa on liikaa urheilulajeja typerälle urheilutoimittajalle, joka haluaa miellyttää kaikkia. Voinko edes sanoa katsoneeni olympialaisia, kun olen todellisuudessa nähnyt reilusti alle prosentin siitä kaikesta mistä kisat koostuvat?

Mutta turhaan minä murehdin. Huomenna (siis jo ensi yönä) alkaa se tärkein eli yleisurheilu. Suuret kultamitalipaineet ovat poissa ja unelmat saavat temmeltää vapaasti. En silti ajatellut vielä laittaa herätyskelloa soimaan.

“Sen aika on sitten Pekingissä”

Tommi Evilä koki Kalevan kisoissa nöyryytyksen, jonka kaikkia ulottuvuuksia hän ei itse ehkä ole tajunnutkaan. Kotona Tampereella käydyt kisat jäivät kättelyvaiheeseen, kun Evilä putosi pituusfinaalista kolmen yliastutun karsintaloikan jälkeen. Finaalissa loisti Evilänkin edestä Petteri Lax, joka voitti Suomen mestaruuden hirmutuloksella 811.

Evilän kommentteihin kilpailun jälkeen voi sitten takertua. Miehen kaikista lausunnoista käy ilmi, ettei hän anna paljoakaan arvoa Kalevan kisoille. Koko ajan Evilä puhuu Pekingistä ja siitä, kuinka Kalevan kisoissa ei ole järkeä antaa kaikkeaan. Ja: kuinka tuollainen mainittu “pieni tekniikkavirhe” voi sentään aiheuttaa niinkin valtavan asian kuin finaalista karsiutumisen? Ehkä on niin, että pieni tekniikkavirhe ja jonkinlainen asennevamma yhdessä tekevät tuhoisaa jälkeä? Voiko kyseessä olla mitään muuta kuin asennevamma, kun urheilijaa ei kaikesta päätellen kiinnosta omassa kotikaupungissa järjestettävät suomenmestaruuskilpailut? Eli toisin sanoen tilaisuus, joka sattuu urheilijan uralle käytännössä vain kerran.

HS:n Jarmo Färdigin mukaan Kalevan kisojen huippuhetket olivat harvassa. Färdig perustelee tätä tulostasolla – ainoat huippuhetket olivat yhtä kuin joku huipputulos. Minusta tämä on vähän kummallista matematiikkaa. Monet tuntuvat kokonaan unohtaneen, että Kalevan kisoissa on kyse nimenomaan Kalevan kisoista eli Suomen mestaruudesta. Ainakin omasta mielestäni televisio ja lehdistö pilaavat kisoista todella merkittävän osan jännitystä, dramatiikkaa ja yleisurheilun uskomattoman kiehtovaa sähköisyyttä latistamalla sen vain yhden eliittikisaosakilpailun vertaiseksi viimeiseksi näyttörajaksi ja ratkaisijaksi B-rajojen saavuttajien välillä.

Yleisurheiluhan on paljon muutakin kuin kelloa tai mittanauhaa. En ollut paikan päällä Tampereella enkä kisoja juuri muutenkaan televisiosta seurannut, mutta paljon mieluummin katson yleisurheilukisoja ihan omina itsenään eikä vain karsintoina Pekingiin. Mutta jos urheilijatkaan eivät näitä kisoja arvosta, minkä sille voi. Minä olisin toivonut Evilältä parempaa asennoitumista – tällä hetkellä Petteri Lax on kiistaton Suomen ykkönen kahdella peräkkäisellä pituusmestaruudellaan, ja mielestäni vain olympiamitali voi tilanteen muuttaa.

Joensuun eliittikisojen antia

Joensuun eliittikisat urheiltiin tänään. Pitkämäki ja Evilä ovat kunnossa. Tältä kesältä voi siis odottaa mitä tahansa! Keihäässä kaksi mitalia on täysin mahdollista ottaa, olkoon siellä mitä tahansa greerejä. Pituushypyssä taso on noussut vuoden 2005 lukemista, ja Irving Saladinon kärkitulos on kammottava 873, mutta Tommi pystyy varmasti ylittämään 830, mikä riittää jo pitkälle (nyt meni 823 myötätuulessa).

Noin sivumennen sanoen pituushypyn miesten maailmanlistan kärjessä pyörii monia suoranaisten hylkiövaltioiden edustajia. On Kuubaa, Saudi-Arabiaa, Zimbabwea, ja Saladinon Panamakin on vähän kummallinen. USA vielä joukkoon mukaan, niin soppa on valmis. Maailmanpoliittisesti tilanne pituushypyssä on varmasti kutkuttava.

Antti Ruuskanen puolestaan ei saa mitään aikaan, joten Wirkkalan valinnasta ei kannata huolestua.